tag:blogger.com,1999:blog-62764921018201188132024-03-13T19:21:39.666-07:00VillamussaloKuultua ja koettuaMarjattahhttp://www.blogger.com/profile/18135184431497885256noreply@blogger.comBlogger51125tag:blogger.com,1999:blog-6276492101820118813.post-16185616895950039822022-01-06T01:12:00.000-08:002022-01-06T01:12:13.375-08:00Loppiaisena<p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEivuSge6fNrwu9QD_elfYpTJhzbeKQyDhisU38NhgiUMy9iBK79rjuWJjQN3AfSF4vSTRqCiJpFsCfuqoMRBXV9UFqx_3uQSccXl3lSU5GmzwPmcN_1c8-vsQxc77Tne2s2UbnunNQffF56yKjQofae-zZBquTH2ajXwGXwgNfVmhRkA3wRbCkD9VMz=s2048" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1241" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEivuSge6fNrwu9QD_elfYpTJhzbeKQyDhisU38NhgiUMy9iBK79rjuWJjQN3AfSF4vSTRqCiJpFsCfuqoMRBXV9UFqx_3uQSccXl3lSU5GmzwPmcN_1c8-vsQxc77Tne2s2UbnunNQffF56yKjQofae-zZBquTH2ajXwGXwgNfVmhRkA3wRbCkD9VMz=w242-h400" width="242" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: x-small;">Kansikuva Matti Warén 1913 © Kuvasto 2021</span></td></tr></tbody></table><br /> Nyt loppiaisena onkin sopiva aika päättää <i>Salon Joulu</i>-projekti. Syksyn kuluessa kirjoittelin puhtaaksi käsikirjoituksia isovanhempieni perheen joulujulkaisuista 1906-1921. Blogiin valitsemani tekstit olen julkaissut sivuina. Luettelo on esillä tuossa sivupalkissa. Koko urakan talletin<i> Ifolor-kirjaksi.</i></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhBNvM-y-MUIIa-NNu4IuMzzbwgd02pUV__Qq3d1jxBIvYO3SRcjzTysugrjjTrlO9u3g4kNeco3CpNCXPFdLs26LkemjfeKYq1JgGL1F_tQp9qoFsXwV6ZLgZDtvFcoyZRvAaug6-QJLrS9VnsSo9eFNytReUrb72mjWUo3CD66iA_U18lioTPklwB=s1517" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1517" data-original-width="1084" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhBNvM-y-MUIIa-NNu4IuMzzbwgd02pUV__Qq3d1jxBIvYO3SRcjzTysugrjjTrlO9u3g4kNeco3CpNCXPFdLs26LkemjfeKYq1JgGL1F_tQp9qoFsXwV6ZLgZDtvFcoyZRvAaug6-QJLrS9VnsSo9eFNytReUrb72mjWUo3CD66iA_U18lioTPklwB=s320" width="229" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: x-small;">Ifolor-kirja</span></td></tr></tbody></table><br /><p style="text-align: center;">Hyvää ja parempaa vuodenjatkoa toivotan lukijalleni!</p><div><br /></div>Marjattahhttp://www.blogger.com/profile/18135184431497885256noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6276492101820118813.post-7373495244085108952021-12-10T01:17:00.002-08:002021-12-10T01:17:58.823-08:00Salon Joulu kymmenvuotias 1916<p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Sd9708uqxdQ/TwcJ28K2yRI/AAAAAAAAaK8/83oW5LTu5EgPsdT2GqyTyIciAfO3bjMRwCPcBGAYYCw/s391/shapeimage_2.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="295" data-original-width="391" height="301" src="https://1.bp.blogspot.com/-Sd9708uqxdQ/TwcJ28K2yRI/AAAAAAAAaK8/83oW5LTu5EgPsdT2GqyTyIciAfO3bjMRwCPcBGAYYCw/w400-h301/shapeimage_2.png" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial;">Erkki Warén 1906, ensimmäisen joululehden kansikuva</span></td></tr></tbody></table><br /><p><i>Salon Joulun</i> vuoden 1916 juhlanumerossa Elina Warén muistelee joululehden syntyaikoja. Lähestyvä muutto Saloon rakkaasta Koivumäen kodista lähestyi, ja Elina-äiti rakensi lehden lohduksi ja muistoksi perheelle. Pitkä perinne siitä syntyikin! Näiden tarinoiden äärellä menneet sukupolvet ovat heränneet eloon mielessäni ja tulleet rakkaiksi. Ilokseni löydän isoäitini kirjoituksesta toivomuksen tekstien säilymisestä <i>tuleville polville</i>. Melkein kuin olisin saanut julkaisuluvan! Joululehden numerot 1906-1921 ovatkin hyvässä tallessa kirjaksi sidottuina Kansallisarkistossa. Ehkä joskus joku tutkija ne löytää... Elinan pääkirjoituksesta:</p><p><i> – – – <span style="font-family: "Times New Roman";">Ja näin saavutti tämä pieni joululehti tarkoituksensa! Mutta se olikin samalla ikäänkuin pieni siemen kylvetty hyvään maahan! Se ei kuollut, vaan se kasvoi ja paisui; sen sisältö tuli yhä rikkaammaksi ja monipuolisemmaksi, sen kuvat vuosien varrella yhä taiteellisemmiksi - - - ja mikä ihmeellisintä, sen siemenen kylväjä, äiti yhä vähemmän ja vähemmän siinä lehdessä edustetuksi. Poikasten siivet olivat kasvaneet — varttuneet — käyneet voimallisemmiksi kuin emon — ja toivokaamme että ne myös tämän eteenkinpäin kannattavat! Vievät äidin joululehti-aatteen kanssaan, kun ite kotia perustavat, ja kertovat vuorostaan lapsilleen tämän Warénin suvun Joulusanomien historiikin! Edistyköön ja varttukoon sen sisältö vuosi vuodelta, </span></i></p><p style="text-align: center;"><span style="font-family: "Times New Roman"; font-size: medium;"><i>ja kertokoon nämätkin menneet vuosikerrat perheemme vaiheista tuleville polville! </i></span></p><div><span style="font-family: "Times New Roman"; text-align: center;">Koko kirjoitus täällä: Elina Warén: </span><b style="font-family: "Times New Roman"; text-align: center;"><a href="https://villamussalo.blogspot.com/p/1916-kymmenvuotias.html">Kymmenvuotias!</a></b></div><div><br /></div><div>Juhlanumeron sisältö on runsas. Elina Warénin liikuttava kertomus Pikku-Erkistä ja Iso-Erkistä on edellisen postaukseni aihe. Käsikirjoituksesta löytyy vielä muistokirjoitus Rosa Koskelinin poismenon johdosta, Erkin, Harryn ja Martta-morsiamen kirjeet, Eliel Warénin mietelmiä, Matti Warénin hilpeä "Yksi surullinen viisu: Herra Paavali", ja samalla käsialalla "Katsaus Viime Vuoden Tapahtumiin", sekä Matin hienoja piirroksia.</div><div><br /></div><div>Eliel Warén kirjoituksessaan <b> <a href="https://villamussalo.blogspot.com/p/1916-mietelmia-jouluiltana.html" target="_blank">"Mietelmiä jouluiltana 1916"</a></b> arvioi poikien uranvalintoja.</div><p><br /></p><p><span style="font-family: "Times New Roman";"><i><br /></i></span></p><p style="text-align: center;"><br /></p>Marjattahhttp://www.blogger.com/profile/18135184431497885256noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6276492101820118813.post-67304686225097879442021-12-07T09:34:00.041-08:002021-12-08T05:10:13.007-08:00Pikku-Erkki ja Iso-Erkki, Salon Joulu 1916<p> </p><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-RjQX15Cx1hU/YaX1Lpi5FeI/AAAAAAABHUI/tjDykjJcEg8mwqYirNJqpjIwWC59zE_OACPcBGAYYCw/s2048/IMG_3126.jpeg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1168" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-RjQX15Cx1hU/YaX1Lpi5FeI/AAAAAAABHUI/tjDykjJcEg8mwqYirNJqpjIwWC59zE_OACPcBGAYYCw/w229-h400/IMG_3126.jpeg" width="229" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: x-small;">Katri Bergholm, Kuultua ja elettyä, Otava 1944<br />(Kuva n.1899)</span></td></tr></tbody></table><p>Joulunvietto isovanhempieni perheessä oli täynnä riemukkaita perinteitä. <i>Katri Bergholm</i> (o.s. Ignatius), isoäitini pikkusisko, vie kirjassaan "Kuultua ja elettyä" suvun perinteiden juurille. Joulu oli vuoden kohokohta, jota kaikki odottivat. Niin myös Warénin perheessä.</p><p><i>Elina Warén</i> oli loistava juhlamenojen suunnittelija, ja myös varttuvat lapset osallistuivat parhaansa mukaan. Kerranpa sattui, että ilosta tuli iso itku! Joulujuhlasta Koivumäellä tuli Paavolle kauhukokemus, mitä ei kukaan ollut halunnut, eikä osannut odottaa. Tuskin siitä kuitenkaan jäi elinikäistä traumaa, sillä vanhempien hellyys ja huolenpito lääkitsivät. Paavo Warénista tuli peloton lentäjä, jonka seikkailut olivat huimaavia lentämisen pioneeriaikoina. Minulle hän oli lempeä ja ymmärtäväinen isä.</p><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><p><span style="caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: "Times New Roman"; font-size: 16px;"><i>Salon Joulun </i>numerossa 1916 Elina Warén muistelee näitä aikoja. Tämä tapaus varmaankin nauratti kaikkia näin jälkeenpäin kerrottuna:</span></p></blockquote><p><i><span style="caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: "Times New Roman"; font-size: 16px;">Olipa joulu. Joulupukki oli antimiaan antanut — ja joulupäivänä pantiin leikkikalut kuusen alle saliin ja odotettiin opistolaisia päivälliselle. Kulkuset kilisivät, reet vinkuivat — ja sisään astuu koko opiston suurilukuinen perhe! Nyt alkaa ilo ja riemu! Leikitään, tanssitaan, ja viimeiseksi isä järjestää kaikenlaisia pieniä yllätyksiä lapsille. Näytetään laulavata tonttu-ukkoa - - - ja nyt! Nyt tulee taiteita harrastava ”lordi” saliin, tervehtii ja kumartaa joka suunnalle. Huomaa taulun seinällä, siihen katseensa kohdistaa — on likinäköinen ja kurottaa kaulaansa — joka venyy ja venyy vallan katon rajalle asti niin että nenä koskettelee taulua tuolla ylhäällä! Äkkiä kuuluu kamala parahdus lasten joukosta! Se on</span><span style="caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: "Times New Roman"; font-size: 16px;"> </span><span style="caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: "Times New Roman"; font-size: 16px;">Paavo</span><span style="caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: "Times New Roman"; font-size: 16px;"> </span><span style="caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: "Times New Roman"; font-size: 16px;">joka on vallan suunniltaan pelosta! Huutaa ja huitoo käsillään eikä rauhoitu ei millään vaikka koko ”lordin” salaisuus paljastetaan. ”Sehän on Erkki-veli, ja Erkki astuu esille — näyttää pyyhinliinan josta pää on laitettu, kepin jolla kaulaa on venytetty - - - ei mikään auta! ”Iso-Erkki, iso-Erkki ”! - - - ja Paavo huutaa täyttä kurkkua. Isän täytyy soittaa apteekista lääkkeitä - - - ja unissaankin vielä monet yöt Paavo huutaa ”Iso-Erkki tulee, iso-Erkki tulee”. Vuosien jälkeenkin oli Paavolla tapana pelottaa siskoaan ja leikkitovereitaan sanoilla ”</span><span style="caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: "Times New Roman"; font-size: 16px;"> </span><span style="caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: "Times New Roman"; font-size: 16px;">iso-Erkki tulee”. Iso-Erkki nimitykseen liittyi vielä kauan aikaa meidän pienten lasten ajatuksissa jonkinlainen salaperäinen jättiläishirviö.</span></i></p><blockquote style="border: none; caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: Georgia, Utopia, "Palatino Linotype", Palatino, serif; font-size: 16px; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 15px;"><br /></p></blockquote><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><i>Mutta pikku-Erkistä ja isosta-Erkistä on nyt tullut lääkäri-Erkki, joka kenties nytkin voi herättää pelkoa ja vavistusta kun hän astuu leikkaushuoneeseen — vaan ehkä vielä enemmän kuitenkin kunnioitusta, — ja rakkautta vakavalla ja hellällä katseellaan ja lämpimällä sydämellään, joka hänessä on säilynyt aivan lapsuusvuosista asti. Jumala siunatkoon Erkkiämme!</i></p></blockquote></blockquote><p style="text-align: center;">Täältä löytyy koko kirjoitus, jossa kerrotaan myös pienen Erkin kauhukokemuksesta:</p><p style="text-align: center;"><a href="https://villamussalo.blogspot.com/p/1916-pikku-erkki-ja-iso-erkki.html"><b>Muistoja Koivumäen ajoilta</b></a></p><div style="caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: Georgia, Utopia, "Palatino Linotype", Palatino, serif; font-size: 16px;"><p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; text-align: center;"><span class="Apple-tab-span" style="white-space: pre;"><i> </i> <i> </i> </span></p></div>Marjattahhttp://www.blogger.com/profile/18135184431497885256noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6276492101820118813.post-58818235693309345122021-12-01T03:20:00.003-08:002021-12-01T03:35:42.798-08:00Salon Joulu 1910<p> </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-jR1DWeT38yo/YZKQsW8foBI/AAAAAAABHP0/soUl5Bp_jHU6BEKXXsIsCytUxYI8SscrQCPcBGAYYCw/s2048/1910.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1328" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-jR1DWeT38yo/YZKQsW8foBI/AAAAAAABHP0/soUl5Bp_jHU6BEKXXsIsCytUxYI8SscrQCPcBGAYYCw/w416-h640/1910.png" width="416" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial;">Kansikuva Matti Warén 1910 © Kuvasto 2021</span></td></tr></tbody></table><p></p><p>Viekas joulutonttu ja ilkikuriset enkelit kaatavat vettä saavista kesäisen maan pinnalle. Sellainen oli joulutunnelma Salon kodissa vuonna 1910. Matti Warén, taideopiskelija on kansikuvan taiteillut.</p><p>On siis mustia jouluja ennenkin nähty Suomen maassa. Vielä ei tuolloin arvattu kantaa huolta ilmastonmuutoksesta. Vuoden 2021 joulu on vielä arvoitus, vaikka nyt joulukuun alkaessa on maa etelässäkin valkoinen. Säiden seuraaminen on meidän aikanamme saanut vakavan sävyn.</p><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><p style="text-align: left;"><span style="font-family: arial;">Muita puheenaiheita Suomessa vuonna 1910 olivat varmaankin II sortokauden tapahtumat, Halleyn komeetta ja meteoriitin putoaminen Mikkelin seudulle. Akseli Gallen-Kallelan Afrikka-näyttely Helsingissä herätti huomiota. Ja suomalaisen oopperan ensimmäinen produktio Helsingissä Aleksanterin teatterissa!</span></p></blockquote><p>Erkki Warén, lääketieteen tohtoriksi valmistunut esikoinen vastaa joululehden sisällöstä monin tarinoin ja piirustuksin. Isoveljellisen opettavaista sävyä löytyy nytkin hänen kirjoituksistaan:</p><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><p style="text-align: left;"><i>Joulu on tullut! Ei kimaltele nyt huurteessa metsän puut, eikä valkeat hanget kuvasta ikkunain loistetta, ei talvinen taivas loista lukemattomissa timanteissaan, eikä iloinen pakkanen pauku nurkissa. Ei, toisin on luonto, toisenlainen nykyinen Joulun aika, mutta me olemme kuten ennenkin taas kuusemme ympärillä, joka kauniina seisoo, joukostamme ei puutu ketään, onpa vaan lisääntynytkin. Laulumme kaikuvat, mieliimme muistuu taas kaunis kertomus Jesuksen syntymästä enkeleineen, paimenineen, tähtineen, seimineen. Ja suurin onni on se, että terveinä saamme sen viettää. Valakoon Joulun kaunis juhla mieliimme rauhaa ja rakkautta, kauniita ajatuksia ja hyviä toivomuksia. Herätköön meissä lapsissa myöskin halu kovaan työhön vanhempien iloksi ja itsemme onneksi, ensi joululahjamme olkoon hyvät todistukset. - - - </i></p></blockquote><p>Erkin jouluruno: </p><p style="text-align: center;"><i>Ja onpas taasen kesä </i></p><p style="text-align: center;"><i>nyt joulun keskellä </i></p><p style="text-align: center;"><i>ja pitäis kai laulu tehä </i></p><p style="text-align: center;"><i>nyt tällä hetkellä</i></p><p style="text-align: center;"><i><br /></i></p><p style="text-align: center;"><i>Joulun pakkasesta </i></p><p style="text-align: center;"><i>ja talvikelistä </i></p><p style="text-align: center;"><i>mäen laskemisesta </i></p><p style="text-align: center;"><i>ja muusta pelistä</i></p><p style="text-align: center;"><i><br /></i></p><p style="text-align: center;"><i>Mut niin ei voi tehdä täällä </i></p><p style="text-align: center;"><i>kauniissa Salossa </i></p><p style="text-align: center;"><i>lunta ei oo maan päällä </i></p><p style="text-align: center;"><i>ei pakkasta tiedossa</i></p><p style="text-align: center;"><i><br /></i></p><p style="text-align: center;"><i>Tääll’ sataa silkkaa vettä </i></p><p style="text-align: center;"><i>harmaasta taivaasta; </i></p><p style="text-align: center;"><i>jäät joesta lähtee, että </i></p><p style="text-align: center;"><i>maat murtuu rannasta</i></p><p style="text-align: center;"><i><br /></i></p><p style="text-align: center;"><i>Ja talot poies seilaa </i></p><p style="text-align: center;"><i>Halikon lahdelle </i></p><p style="text-align: center;"><i>ei ehdi saada reilaan </i></p><p style="text-align: center;"><i>ees purjeita katolle</i></p><p style="text-align: center;"><i><br /></i></p><p style="text-align: center;"><i>Ja kaduilla uida voisi </i></p><p style="text-align: center;"><i>jos vaan ois kykyä; </i></p><p style="text-align: center;"><i>ei ulos mieli oisi </i></p><p style="text-align: center;"><i>nyt tätä nykyä</i></p><p style="text-align: center;"><i><br /></i></p><p style="text-align: center;"><i>Kuretkin suolta läksi </i></p><p style="text-align: center;"><i>rannoille ulkomaan </i></p><p style="text-align: center;"><i>kahlata ois iäksi </i></p><p style="text-align: center;"><i>seutuja tämän maan</i></p><p style="text-align: center;"><i><br /></i></p><p style="text-align: center;"><i>Siis joululahjaksenne </i></p><p style="text-align: center;"><i>en muuta toivota </i></p><p style="text-align: center;"><i>kuin sisua nenällenne </i></p><p style="text-align: center;"><i>ja hyviä keuhkoja</i></p><p style="text-align: center;"><i><br /></i></p><p style="text-align: center;"><i>Ettei sais nuha tänne </i></p><p style="text-align: center;"><i>kanss’ yskän pilaamaan </i></p><p style="text-align: center;"><i>iloa terveyttänne </i></p><p style="text-align: center;"><i>jouluna Suomenmaan</i></p><p style="text-align: center;"><i><br /></i></p><p style="text-align: left;">Erkki kertoo kolmen kuukauden ulkomaanmatkastaan sanoin ja kuvin. Tässä näyte kuvasarjasta:</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-1ozMEB-8v3U/YadVYuCFhwI/AAAAAAABHUg/3YI93V3Jbb83dBcknL4FrZTY_qvlmRtnQCLcBGAsYHQ/s1416/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva%2B2021-12-1%2Bkello%2B12.53.23.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1070" data-original-width="1416" height="303" src="https://1.bp.blogspot.com/-1ozMEB-8v3U/YadVYuCFhwI/AAAAAAABHUg/3YI93V3Jbb83dBcknL4FrZTY_qvlmRtnQCLcBGAsYHQ/w400-h303/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva%2B2021-12-1%2Bkello%2B12.53.23.png" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;">Elina Warénin joulukirjoitus myös on runonmuotoon laadittu: <b><a href="https://villamussalo.blogspot.com/p/1910-joululaulu.html">Joulutunnelma</a></b></div><p></p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;"><br /></p><p style="text-align: left;"><br /><br /></p><p style="text-align: center;"><i><br /></i></p><p style="text-align: center;"><i><br /></i></p><p style="text-align: center;"><i><br /></i></p><p><br /></p>Marjattahhttp://www.blogger.com/profile/18135184431497885256noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6276492101820118813.post-73511372714569265642021-11-27T05:21:00.009-08:002021-11-30T01:53:28.764-08:00Salon Joulu 1907<p> </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-yixvco3abtk/YaII7Yr5mBI/AAAAAAABHTw/C1RXcD34uZg6DrJzuv61ugFN3bX1uW8SgCLcBGAsYHQ/s2048/1907.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1293" height="400" src="https://1.bp.blogspot.com/-yixvco3abtk/YaII7Yr5mBI/AAAAAAABHTw/C1RXcD34uZg6DrJzuv61ugFN3bX1uW8SgCLcBGAsYHQ/w253-h400/1907.png" width="253" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: x-small;">Salon Joulu, kansikuva Erkki Warén 1907<br />[</span><span style="text-align: left;">"Salon Joulu", Warénin perheen yksityinen joululehti 1907-1921. ]</span></td></tr></tbody></table><br /><p>Warénin perhe on muuttanut Saarijärveltä Saloon, missä isoisäni Eliel Warén oli vastaanottanut piirilääkärin viran. Ensin asutaan vuokralla. (Oma talo valmistuu 1912.)</p><p>Mitähän muuta tapahtui v.1907?</p><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><p><span style="font-family: arial;">Tammikuussa – Helsingin Rautatientorilla järjestettiin mielenosoitus Laukon kartanon mailta häädettyjen torpparien puolesta. </span> </p></blockquote><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><p><span style="font-family: arial;">Maaliskuussa – Ensimmäiset eduskuntavaalit alkoivat Suomessa.</span></p></blockquote><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><p><span style="font-family: arial;">Toukokuussa- "Salaviinanpolttajat", ensimmäinen fiktiivinen elokuva Suomessa, ohjannut Louis Sparre. </span></p><p><span style="font-family: arial;">Syyskuussa – Säveltäjä Jean Sibelius johti kolmannen sinfoniansa ensiesityksen Helsingissä.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Lokakuussa – Eduskunta hyväksyi kieltolain. Keisari Nikolai II ei kuitenkaan vahvistanut sitä.</span></p><p><span style="font-family: arial;">Joulukuussa – Suomen Olympiakomitea perustettiin.</span></p></blockquote><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-TQ25XysaE2s/YaImn80UfuI/AAAAAAABHT4/xcJ3APH2uZcuX6FSCai2fB4VmLScHUZwgCLcBGAsYHQ/s2048/IMG_4931.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="2048" height="200" src="https://1.bp.blogspot.com/-TQ25XysaE2s/YaImn80UfuI/AAAAAAABHT4/xcJ3APH2uZcuX6FSCai2fB4VmLScHUZwgCLcBGAsYHQ/w400-h200/IMG_4931.JPG" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Uusi Suometar 1907 </td></tr></tbody></table><p>Joululehti saa nyt nimekseen <b>Salon Joulu</b>. Kuvituksesta vastaa esikoinen Erkki Warén. Tuleva taidemaalari , 16-vuotias Matti oli vakavasti sairaana, hän oli viettänyt liki vuoden sänkypotilaana ja joutui viettämään toisenkin toipilaana. Tuona aikana vahvistui päätös lähteä opiskelemaan taidemaalariksi.</p><p>Saarijärven jälkeen Salo ei näyttäytynyt perheelle kovin houkuttelevana. ”Paratiisin yrttitarhasta erämaan hiekkaan”, muistelee Elina Warén vuosien jälkeen. Hän ei kuitenkaan jäänyt pitkään suremaan. Hän oli kiinnostunut paikkakunnasta ja ihmisistä. Jo ensimmäisenä vuotena hän tuli valituksi paikallisen naisliiton puheenjohtajaksi ja siitä eteenpäin oli organisoimassa monenlaista toimintaa.</p><p>Perheen joululehti on sisällöltään runsas. Joulusta on tehty yhtä lumoava tapahtuma kuin Saarijärven Koivumäelläkin. Kaipaus tietenkin kuultaa rivien läpi, kun Elina kirjoittaa:</p><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><p style="text-align: left;"><i>Kaikille täällä Salon salissa kokoontuneille, niin vanhoille kuin nuorille, suurille kuin pienille! Kas miten joulukynttilät loimuavat, kuusi hopealle kimaltelee, ja jouluenkelimme suloiset kasvot hymyilevät vastaamme — aivan kuten ennenkin kauniilla Koivumäellämme. – – – </i></p></blockquote><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><p style="text-align: left;"><i>—Ja herra Ericus Medikofilus, sinua katson ylpeydellä”, sanoo enkeli, ”kun ajattelen miten pienestä olen sinun askeleitasi kuusen ympärillä seurannut. Onnea vaan eteenpäin, — ja aina pää pystyssä, katse kirkkaana, omatunto puhtaana! Suokoon Herra niin. — Ja Mattiseni — astu lähemmäksi, jotta saan sinua oikein tarkastaa. Hiukan kalpeampi — mutta sama Matti sittenkin kuin ennen. Mikä ilo ja riemu, että olet joukossamme näinkin reippaana, niin kovan pitkän sairauden jälkeen. Niin, Herra on hyvä ja armias, Sä holhoot, autat lapsias. —Viuluniekka, tänne heti, älä ujostele lainkaan. Edisty yhä vaan samassa ”tempossa” koulussa ja kotona, niin kyllä hyvä tulee J:n avulla Harry-pojastamme. </i></p></blockquote><p style="text-align: center;"><i>Paavo, pikku peukaloinen, </i></p><p style="text-align: center;"><i>et oo paljon kasvanut; </i></p><p style="text-align: center;"><i>olet yhteiskoululainen, </i></p><p style="text-align: center;"><i>tiedoiss’ toki varttunut? </i></p><p style="text-align: center;"><i>Ahkerasti läksyjäsi </i></p><p style="text-align: center;"><i>lue Paavo poikani, </i></p><p style="text-align: center;"><i>— auta joskus äitiäsi, kasva kelpo mieheksi!</i></p><p style="text-align: center;"><i> — Kaisu kulta, äidin tyttö. </i></p><p style="text-align: center;"><i>Sua tahdon suudella. </i></p><p style="text-align: center;"><i>Toivo muru, muisku heti! </i></p><p style="text-align: center;"><i>— Etkö jouda kuunnella? </i></p><p style="text-align: center;"><i>Äidin pienokaiset ootte, </i></p><p style="text-align: center;"><i>isän sydänkäpyset. </i></p><p style="text-align: center;"><i>Vanhemmille ilon tuotte, </i></p><p style="text-align: center;"><i>täyttäkäätte toivehet! </i></p><div><div>Erkin kynä on ollut ahkerasti käytössä tämän joululehden parissa. Piirustuksia, runoa, kertomuksia. Koivumäen aikoja muistellaan tarinassa <b>></b> <b><a href="https://villamussalo.blogspot.com/p/1907-kotimatka-ennen.html">Kotimatka ennen</a> </b></div><div><br /></div></div><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><div><div><i>– – – Sitten tuo Heikki hirmuisen turkkikasan asemahuoneeseen. Ja pukeutuminen alkaa. Erkki hautautuu isän suureen turkkiin nenää myöten ja upottaa jalkansa suuriin huopasaappaisiin. Matti sidotaan pienempään turkkiin ja Harry äidin… ja sitten liinoja ja vöitä ympärille, niin että pojat ovat jäykkiä kuin kangastukit. Veikko on tullut viis kertaa lihavammaksi jouduttuaan isänsä turkkiin. Olipa poikia nyt lysti katsella.</i></div></div><div><div><i>Sitte ruvettiin rekeen pakkaamaan. Veikko ja Erkki Mansikkaniemen hevoseen, Matti ja Harry Pokun rekeen. Ei voinut juuri kieltä liikauttaa, niin oli ahdasta. </i></div></div></blockquote><div><div><br /></div><div>Tarina<b> ></b><a href="https://villamussalo.blogspot.com/p/1907-isan-erkin-ja-harryn-ensimmainen.html"><b> Isän, Erkin ja Harryn ensimmäisestä krapuretkestä </b></a>kirvoitti varmaankin naurua, kun se luettiin ääneen perheen joulunvietossa. Näin se alkaa:</div><div><br /></div></div><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><div><div style="text-align: left;"><i>”Nyt loppuivat sairaat”, sanoi isä eräänä päivänä v.1907 kesällä. ”Sepä hyvä!” sanoi Erkki. ”Mennäänpä kravustamaan”, sanoi isä. ”Kyllä!” huusi Harry. ”Kyllä tällä tuulella krapuja saa”, sanoi isä. ”Mutta on niin kylmä”, sanoi Erkki. ”Kyllä krapuja kylmällä saa”, sanoi isä. ”Mutta Rullan jalka on kipeä”, väitti Erkki. ”Ajetaan hiljaa”, sanoi isä. — Ja me ruvettiin kiskomaan saappaita jalkoihin. ”Te ette tiedä kuinka hauskaa on kravustaa”, sanoi isä. ”Juu”, sanoi Harry. ”Hm”, sanoi Erkki. — Ja me ruvettiin keräämään kraputarvikkeita. — ”On se varmaan lystiä”, sanoi Harry. ”On”, sanoi isä. ”Jaa”, sanoi Erkki. Ja isä pani kravunsyötit käsilaukkuun. ”Tässä on nyt kravunsyötit”, sanoi isä. ”Jaha”, sanoi Erkki, ”kyllä”, sanoi Harry, ja isä pani eväslaukun tampuurin hyllylle. ”Siinä se nyt on krapukoppa”, sanoi isä. ”Joo”, sanoivat Erkki ja Harry. — Ja sitten otettiin nyörejä, pohjahaaveja, pistinhaaveja ja voileipiä.– – –</i></div></div></blockquote><div><div><br /></div><div><br /></div><div>[Muita lähteitä: Wikipedia, "Salolaisia toimen naisia", Uusi Suometar (digi.kansalliskirjasto.fi)]</div></div><div><br /></div>Marjattahhttp://www.blogger.com/profile/18135184431497885256noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6276492101820118813.post-22705344664128660352021-11-24T02:46:00.008-08:002021-11-28T02:56:43.028-08:00Salon Joulu 1920<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-KwhqvtcxNkI/YZzzfX171TI/AAAAAAABHTg/FpnwJmRnZ_IijC5KETeAGKZxMOawHjt9wCLcBGAsYHQ/s2048/1920.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1264" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-KwhqvtcxNkI/YZzzfX171TI/AAAAAAABHTg/FpnwJmRnZ_IijC5KETeAGKZxMOawHjt9wCLcBGAsYHQ/w396-h640/1920.png" width="396" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial;">Kansikuva Matti Warén 1920 © Kuvasto 2021<br /><span style="font-family: -webkit-standard; text-align: left;">["Salon Joulu", Warénin perheen yksityinen joululehti 1907-1921.]</span></span></td></tr></tbody></table><br /><p>1920- luku on saanut erityisen leiman jälkipolvien silmissä. Se näyttäytyy kirjoissa ja elokuvissa kepeänä, iloisena kautena, modernin elämän alkusoittona. Huomiota saavat naisten lyhyet hiukset ja hameenhelmat, jazz, art deco, elokuva, autot, lentokoneet, säätyrajojen löystyminen. Äskeiset sodan kauhut olivat kaikilla tuoreessa muistissa. Ilo rauhasta siivitti heittäytymään elämään täysillä. – Tuskin aikalaiset hahmottivat aikakautta jälkipolvien tavoin. Tavalliseen arkeen muutokset hiipivät vähitellen.</p><p>Joululehtiperinne vuonna 1920 Warénien (isovanhempieni) kodissa on vielä voimissaan, vaikka yhä useampi kirjoitus on postitse toimitettu poislentäneiden lasten uusista kodeista. Kotona on enää Toivo, joka valmistautuu ylioppilastutkintoon.</p><p>Matti Warén kirjoittaa Oulunkylästä:</p><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><p style="text-align: left;"><i>– Tunnen jo hyvin joulupöydän siellä kotona: Kasa postikorttia maljassa, valkosella liinalla, manteleita, pähkinöitä, rusinoita ja muuta syötävää. Ja tämä meidän joululehtemme välkkyy keskellä ja lupaa paljon hyvää, ja jokainen odottaa sitä. Se on salaperäinen aitta, johon sisältyy yhdessäoloa ja koko joulun olemus personifioituna. Eipä kumma , sillä onhan siihen jokainen perheenjäsen roponsa antanut, jotta sen sisällys olisi mahdollisimman monipuolinen, ja ettei kyniä puutu Warenin perheessä, sen arvaa kun tietää, että monasti on ehdotettu ”Salon Joulu” luettavaksi kahdessa erässä, kun yhdellä kerralla ei keritä. Mutta onko koskaan sitä lehteä jätetty kesken, en varmaan muista, vaan luulen, että ei ole maltettu olla kuulematta, mitä kullakin on sanomista.</i></p></blockquote><p>Pitkästä kirjeestä löytyy myös kuvaukset perheenjäsenten kirjoitustyyleistä. Mielenkiinnolla luen maininnan Paavo-veljen kirjoittelusta:</p><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><p style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit;"><i><span style="background-color: #fefdf9; caret-color: rgb(38, 38, 38); color: #262626;">– Perheen ensiluokan humoristi on </span><span style="background-color: #fefdf9; caret-color: rgb(38, 38, 38); color: #262626; text-decoration: underline;">Paavo,</span><span style="background-color: #fefdf9; caret-color: rgb(38, 38, 38); color: #262626;"> joka hallitsee murrejuttuja ja taiteen kuvailujen ym. kaiken elollisen kertomisen taidon sangen kiitettävästi. Jollei Paavon jutuille saa nauraa, jää koko lehti kalpeaksi pila- ja huvipuoleltaan, joka sillä on kuitenkin sangen tärkeänä osana.</span></i> </span></p></blockquote><p style="text-align: left;">Elina Warén toivottaa:</p><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><p><i>Iloista joulua koko Salon kodille!</i></p><p><i>– Niin vaiherikas on vuosi ollut joka on kulunut siitä kuin viimeksi kokoonnuttiin joulukuusen ympärillä kaunista joulujuhlaa viettämään. Kotiamme on sairaus ja monet koetukset ahdistaneet ja sittenkin olemme nyt kaikki vielä elossa ja onnellisina yhdessä, joskin Matti Annineen on Oulunkylässä, Erkki perheineen Turussa. – – – </i></p><p><i>Toivolle kultainen lyyry hohtaa keväisen päivän noustessa, jos Jumala suo — ja Paavo on monista ilmaretkistä ja kolauksista huolimatta vielä keskuudessamme. Ja ”luutnantin” tähdet koristavat pukuansa. Ja pikku Eero — joululahjamme kaunein, Salon kuusen kirkkain koristus, alkaa jo suomen kielen taitoaan näyttää ja viattomalla olemuksellaan tuo meille heijastuksen paremmasta maailmasta!</i></p></blockquote><p>Joka joulukirjoituksessa muistetaan myös palvelijat<i>,</i> jotka Elina W. aina lämmöllä sulkee perhepiiriin. Palvelusväki kuuluu vielä itsestään selvästi säätyläisten talonpitoon. </p><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; text-align: justify;"><span style="font-family: inherit;"><i>— Niin ahkerasti ovat Aali ja Aina häärineet yöt päivät, jotta kodissa olisi kaikki joulukunnossa ja oikein täytyy täten kiittää heitä molempia, sillä äidin niin työhön kykenemättömänä ollessa ei olisi joulusta saatu paljon mitään ilman Aalin aherrusta, Ainan ainaista apua. Ja vielä näiden ystävällisyys ja hyvyys on enemmästä arvosta kuin kaikki muu. Joulurauhaa teille toivoo joulupukki koko sydämestään. Mutta </i></span><span style="text-align: left;"> </span></p></blockquote><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; text-align: justify;"><span style="font-family: inherit;"><i> –</i></span><i style="text-align: center;"> ken se kaiket päivät hyppii,</i></p></blockquote><p style="text-align: center;"><i>roskat korjaa, kukot nyppii,</i></p><p style="text-align: center;"><i>lukot, kuparit ja veitset,</i></p><p style="text-align: center;"><i>kaikki pellit, padat, peitset </i></p><p style="text-align: center;"><i>kiilottaapi, hankaapi, </i></p><p style="text-align: center;"><i>kunnes kirkkaaks kaikki saapi, </i></p><p style="text-align: center;"><i>se on kesä-Elli meillä, </i></p><p style="text-align: center;"><i>vasta ensi opin teillä, </i></p><p style="text-align: center;"><i>on hän talon askarissa, </i></p><p style="text-align: center;"><i>lapsentytön askelilla. </i></p><p style="text-align: center;"><i>Kiitos Elli tyttöselle </i></p><p style="text-align: center;"><i>onneks sulle elon tielle, </i></p><p style="text-align: center;"><i>tule hyväks, ahkeraksi, </i></p><p style="text-align: center;"><i>silloin tulet onnekkaaksi. </i></p><p> Oma muistini ulottuu juuri ja juuri 40-lukuun, jolloin kerrostaloasunnon pienessä palvelijanhuoneessa keittiön takana asui kotiapulainen. Hän hävisi pian muistoistani. Koulutyttönä sain oman kammarin siitä huoneesta. Perheenemännän työ oli varmaankin täysipäiväistä, vaikka ei äitini siitä numeroa tehnyt. Lapsuudessani ei osattu edes uneksia jääkaapista, pesukoneesta saati tiskikoneesta. Tiskivuoroja jaettiin sisarusten kesken, ja erityisesti jouluaaton tiskivuoro on jäänyt mieleen... Vasta sen jälkeen alkoi joulunvietto salissa. Nyt voin nähdä, miten monet traditiot olivat Salon kodista peräisin.</p><p><br /></p>Marjattahhttp://www.blogger.com/profile/18135184431497885256noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6276492101820118813.post-21655318274928438972021-11-21T09:09:00.012-08:002021-12-15T02:41:45.246-08:00Salon Joulu 1921<p> </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-rSTW5R1qL7M/YZp3GSIjW4I/AAAAAAABHS8/gGRNrhSOFF8NH1EGpfC1f2u8eTheW3OJgCLcBGAsYHQ/s2048/1921.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1316" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-rSTW5R1qL7M/YZp3GSIjW4I/AAAAAAABHS8/gGRNrhSOFF8NH1EGpfC1f2u8eTheW3OJgCLcBGAsYHQ/w413-h640/1921.png" width="413" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: x-small;">Kansi Matti Warén 1921 © Kuvasto 2021</span><br /><span style="text-align: left;">["Salon Joulu", Warénin perheen yksityinen joululehti 1907-1921.]</span></span></td></tr></tbody></table><br /><p></p><p>Salon Joulun viimeinen numero (joka on tallella kokoelmassa) ilmestyi 100 vuotta sitten. Se kertoo ilosta ja surusta. Kaikille rakas mormor, Amanda Ignatius on kuollut. Uusi lapsenlapsi on syntynyt, Anneli Warén, jonka onnellinen isä ikuisti kansikuvaan. Elina Warénin sairaus on käynyt vaikeaksi. </p><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><p style="text-align: left;"><i>"Lapsuus- ja nuoruusajan kirkkaissa muistoissa on äitinne tämän joulun rakkailleen valmistanut. Se on surussa voimia antanut ja kaipaukselleni lievitystä tuonut. Ei tule enään rakkaan mormorin joululähetykset lapsille ja lastenlapsille. Hänen lämmin kaikille omilleen ja koko kansalleen niin hellästi sykkivä sydämensä on ijäksi laannut lyömästä, ahkerat kätensä kylmenneet ja hänen huolensa meidän tähtemme ja rukoukset onneksemme päättyneet. Hänellä on nyt suuri ihana Joulurauha. Mutta me olemme paljon köyhemmät. Mailma paljon tyhjempi. Ja kuitenkin sai hän elää 80v. vanhaksi onnellisena koko elämäsä ajan — siunattuna, rakastettuna ja kaivattuna kuollessaan", kirjoittaa Elina Warén lehden esipuheessa.</i></p></blockquote><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><p style="text-align: left;"><i>"Raskas vuosi on rakkailla omillani ollut. Minunkin pitkä sairauteni kysyi teiltä kaikilta, vaan etenkin isältä äärettömiä voimia ja uhrautuvaa rakkautta. Teidän rakkautenne ja rukoukset omaisten lahjoittivat elämän minulle, joka jo vaelsin ”kuoleman varjon maassa”. Jumala tahtoo vielä kypsyttää minuakin ikuista elämää varten. Pyrkikäämme kaikki elämään tämän lyhyen elämän niin kauniisti ja rikkaasti kuin isänne vanhemmat ja äidin vanhemmat, niin silloin ei kuolema tule kauhistuttavana riistäjänä, vaan kutsuna ihanana sinne,”miss ikuinen on joulu”."</i></p></blockquote><p>Elinan joulurunon loppuosaan on helppo eläytyä, nyt kun itse ymmärtää kuuluvansa suvun vanhimpiin:</p><p style="text-align: center;"><i>– – – </i></p><p style="text-align: center;"><i>On vanha polvi poissa suvustamme </i></p><p style="text-align: center;"><i>me, isä, äiti tässä sitä edustamme , </i></p><p style="text-align: center;"><i>niin outo tunne valtaa mieltä nyt </i></p><p style="text-align: center;"><i>kun yksin ”vanhoiks” meitä jättänyt </i></p><p style="text-align: center;"><i>on rakas mormor, vanhin suvussamme.</i></p><p style="text-align: center;"><i>Hän siellä ylhääll, — mutta seurassamme </i></p><p style="text-align: center;"><i>henkensä liitää tänä iltana </i></p><p style="text-align: center;"><i>viettäissään Isän luona joulunsa.</i></p><p style="text-align: center;"><i>On äidin lapsuuskodin huonekalut </i></p><p style="text-align: center;"><i>on jouluruuat — kaikki pienet tavat </i></p><p style="text-align: center;"><i>mi mormor meille aina teroitti </i></p><p style="text-align: center;"><i>ja kotijuhlain arvoo selitti.</i></p><p style="text-align: center;"><i>Ja siksi seisoo kuusi kirkkaampana </i></p><p style="text-align: center;"><i>ja koristukset kaikki kauniimpana </i></p><p style="text-align: center;"><i>kun joulu tämä muistojuhla on </i></p><p style="text-align: center;"><i>lapsuuden muistoille se loistakoon!</i></p><p style="text-align: center;"><i><br /></i></p><p>Eliel Warénin muistokirjoitus Mormorista sisältää kiehtovaa sukuhistoriaa.</p><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><p><i>"Kodissa oli vallinnut kristillinen, mutta valoisa ja iloinen elämänkatsomus, ja sen mukaisia olivat nuoretkin, täynnä elämänhalua ja — iloa ja leikillistä mieltä, täytyy sanoa , tosi ruotsalaista mielensävyä. Laulua ja soittoa harjoitettiin myös ahkerasti kodissa. Sillä laulun lahjat olivat käyneet perintönä. Kitaran säestyksellä lauloi mormor usein iloksi vanhemmilleen kauniilla ja voimakkaalla sopraanollaan. Oli luonnollista että semmoiset neitoset vetivät puoleensa, ja näinpä varaton, mutta lupaava ylioppilas K.F. Ignatius rakastui Amanda Bergmaniin tämän ollessa 15-vuotias ja voitti hänet omakseen , ja niin tuli Amanda Bergman perheenemännäksi ja äidiksi Helsinkiin ja vähitellen mormoriksi ja vieläpä lasten lasten lasten isoäidiksi."</i></p></blockquote><p style="text-align: center;"><a href="https://villamussalo.blogspot.com/p/1921-mormor.html" target="_blank">Koko kirjoitus tässä: <b>Mormor </b></a></p><p>Mutta kuka oli se nuori kuorolainen, joka muutti ruotsista Pohjanmaalle lukkarinvirkaan? Ja jonka poika Johan Bergman oli Amandan isä? Jäljet päättyvät Tukholmaan.</p><p>Viimeinen Salon Joulu on tuhti lukupaketti. Vakavien kirjoitusten lisäksi hilpeät runot, sydämelliset kirjeet, filosofiset pohdinnat ja vauhdikkaat matkakertomukset ovat ääneen luettuna tuoneet perheelle iloista joulutunnelmaa.</p><p style="text-align: center;"><b></b></p><p>Harvinainen valokuva perheen joulunvietosta on vuodelta 1923. Ilmeisesti silloinkin syntyi joululehti, jota kuitenkaan ei ole liitetty tähän kokoelmaan:</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://lh3.googleusercontent.com/-bccqlk0ksxg/YZp7OfHvxuI/AAAAAAABHTE/HuvAo_F7xFc3k4KOkW9JyB4bAOIm9y61wCLcBGAsYHQ/joulu_s%2Bkopio.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" data-original-height="1069" data-original-width="1500" height="285" src="https://lh3.googleusercontent.com/-bccqlk0ksxg/YZp7OfHvxuI/AAAAAAABHTE/HuvAo_F7xFc3k4KOkW9JyB4bAOIm9y61wCLcBGAsYHQ/w400-h285/joulu_s%2Bkopio.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: x-small;">Eliel ja Elina Warén lastensa perheiden ympäröimänä 1923 <br />Oikeassa reunassa isäni Paavo Warén, vielä poikamiehenä.<br /><br /><br /></span></td></tr></tbody></table><br />Marjattahhttp://www.blogger.com/profile/18135184431497885256noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6276492101820118813.post-16008630946891393832021-11-18T06:50:00.012-08:002021-11-28T02:55:13.099-08:00Matti Warén, vapaa taiteilija<p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-sZCpelJC-nQ/YZZdKOO6bMI/AAAAAAABHRc/vHte4wUZMF82hXq7HMHfzVaImV8HVRm2ACPcBGAYYCw/s2048/1908.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1307" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-sZCpelJC-nQ/YZZdKOO6bMI/AAAAAAABHRc/vHte4wUZMF82hXq7HMHfzVaImV8HVRm2ACPcBGAYYCw/w408-h640/1908.png" width="408" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: x-small;">Matti Warén 1908 ©Kuvasto 2021<br /><span style="font-family: -webkit-standard; font-size: medium; text-align: left;">["Salon Joulu", Warénin perheen yksityinen joululehti 1907-1921.]</span></span></td></tr></tbody></table><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div> <span style="font-family: "Times New Roman";">Kansikuvan maalasi </span><span style="font-family: "Times New Roman";">perheen jokavuotista joululehteä varten</span><span style="font-family: "Times New Roman";"> 17-vuotias taidemaalarin urasta haaveileva Matti Warén. Jo seuraavana vuonna hän pääsi kiinni taideopintoihin. Kuvituksia ja kansia perhelehteen ilmestyykin runsaasti viimeiseen näkemääni numeroon 1921 asti. Kiehtovasti voi niissä huomata heijastumia taiteilijan varsinaisesta työstä ja ajan hengestä.</span><p></p><p></p><p><span style="font-family: "Times New Roman";">Salon taidemuseossa oli 110-vuotispäivän kunniaksi näyttely joulu-tammikuussa 2001-2002 : </span><i style="font-family: "Times New Roman";">Matti Warén, vapaa taiteilija. </i><span style="font-family: "Times New Roman";">Samanniminen Like-kustantamon kirja runsaine kuvineen</span><span style="font-family: "Times New Roman";"> </span><span style="font-family: "Times New Roman";">ilmestyi tuolloin. Elämäkerta on Erik Kruskopfin kirjoittama. <i>”Matti Warénin taidekäsitys juontaa juurensa lapsuuden ja nuoruuden elävään kosketukseen luontoon Saarijärvellä, Salon seudulla, Ahvenanmaalla, Oulunkylässä tai missä hyvänsä hän oleskelikin. Juuri luonto sai hänen ilmeisen vilkkaan mielikuvituksensa liikkeelle</i>”, kertoo Kruskopf.</span></p><p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 12px;"><br /></p><p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;">Taiteilija Wilho Sjöström sattui viettämään kesän Saarijärvellä ja oli usein nähty vieras Koivumäen kodissa. Vuosi oli ilmeisesti 1902, jolloin Paavo oli 5- ja Matti 13-vuotias. Pienestä pitäen oli Matti haaveillut taidemaalarin urasta ja sai nyt lisäpontta Sjöströmin työskentelyn seuraamisesta. Pikku Paavon muotokuva syntyi Saarijärvellä, ja Matti saattoi nähdä miten taiteilijan siveltimenvedot loihtivat silmiin elävän katseen. Sama katse liikuttaa minua kovin aina kun silmäni osuvat pieneen tauluun olohuoneen seinällä. Minun isäni silmät! <br /></p><p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-lQhNZ2ZeA9U/YZZcd9ilRsI/AAAAAAABHRU/xKIS48bJwWYDxaztkbZQ_-O6b_HIUv3qwCPcBGAYYCw/s2048/IMG_3097%2B2.jpeg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1866" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-lQhNZ2ZeA9U/YZZcd9ilRsI/AAAAAAABHRU/xKIS48bJwWYDxaztkbZQ_-O6b_HIUv3qwCPcBGAYYCw/w292-h320/IMG_3097%2B2.jpeg" width="292" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: x-small;">Wilho Sjöström n. 1902 © MH 2021</span></td></tr></tbody></table><br /><p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="background-color: #fefdfa; caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: Georgia, Utopia, "Palatino Linotype", Palatino, serif;">Kaikki Warénin pojat olivat taitavia piirtäjiä. Samoin isä Eliel ja hänenkin isänsä. Matin kutsumus oli vahva, ja opiskeltuaan vuoteen 1912 Taiteilijayhdistyksen piirustuskoulussa Ateneumissa lähti hän rohkeasti vapaan taiteilijan tielle. Ura alkoi lupaavasti. Pariisinmatka Rudolf Koivun, opiskelutoverin kanssa avasi näkymiä uusiin tuuliin taidemaailmassa. Salon kodissa oli Matti-pojalla oma ateljee. </span></p><p style="caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: Georgia, Utopia, "Palatino Linotype", Palatino, serif; font-size: 16px;"></p><p style="caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><br /></p><p style="caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;">Perheen perustamisen jälkeen olivat vakaammat tulot tarpeen. Piirustuksenopettajana Matti Warén oli varsin pidetty. Parhaiten hän on jäänyt historiaan Kansallisteatterin päälavastajana. Vaikka taidemaalaus jäi sivutoimeksi, maalasi hän kuitenkin vielä noin 80 muotokuvaa.</p><p style="caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 12px;"><br /></p><p style="caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 12px;">Taideteollisuusmuseon 100v-näyttely ”Matti Warén, lavastaja” antoi Jukka O.Miettiselle aiheen kirjoittaa HelsinginSanomissa 28.11. 1991 mm.:<i></i></p><p style="caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 12px;"><i></i></p><p style="caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 12px;"><i>”– – – Kiitos Warénin laajan kiinnostuksen ja monien matkojen lavastustaiteemme harppasikin heti heijastelemaan suuren maailman tyylisuuntia - ekspressionismia, futurismin koneromantiikkaa jne.</i><i></i></p><p style="caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><i><span class="Apple-tab-span" style="white-space: pre;"> </span>Warén oli häkellyttävän monipuolinen henkilö. Elämäntyönsä hän teki Kansallisteatterin päälavastajana, mutta hän ehti toimia myös oopperassa, olla mukana perustamassa tähtitieteellistä seuraa ja hankkia ensyklopedistisen tietämyksen, josta juontuu hänen lempinimensä ” kävelevä tietosanakirja”.”</i></p><p style="caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 12px;"><br /></p><p style="caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;">Missä minä olin silloin? Kaiketi olin työhöni ja omaan taiteeseeni uppoutunut, ja vapaa-ajat laittelin uutta puutarhaamme talvikuntoon, enkä sitten saanut käytyä Helsingissä. Kiinnostus sukuhistoriaan ei ollut vielä herännyt.</p><p style="caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 12px;"><br /></p><p style="caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;">Muistan hyvin Matti-setäni joviaalin olemuksen lapsuuteni vuosilta. Etsin vimmatusti valokuvaa veljeksistä, jossa on mukana airedalinterrieri Matti-sedän jaloissa. Muistanko koiran, vai muistanko kuvan? Kyläilyt Unioninkadun taiteellisessa kodissa saatan muistaa, sekä hienon ja hillityn Anni-tädin. Anni Brandt-Warén oli myös taidemaalari. Kansallisteatteriin pääsin toisinaan katsomaan lastennäytelmiä, joiden lavasteet epäilemättä olivat Matti-setäni suunnittelemat.</p><p style="caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><br /></p><p style="caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;">Harry ja Matti Warén ovat ainoat isäni veljet, jotka muistan lapsuudesta. Erkki ja Toivo Warén ehtivät kuolla ennen syntymääni. Vanhat kuvat ja kirjoitukset herättävät heidät eloon.</p><p style="caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: "Times New Roman"; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><br /></p><p style="caret-color: rgb(51, 51, 51); color: #333333; font-family: "Times New Roman"; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><b> <a href="https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Matti_War%C3%A9n" style="color: #63704b; text-decoration: none;">Matti Warén Wikipediassa</a></b></p><p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><br class="Apple-interchange-newline" /></p><p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><br /></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: Times New Roman;">Kuva löytyikin lopulta! K</span><span style="background-color: white; color: #131313;"><span style="font-family: inherit;">asvitieteen professori Harry Waris, taiteilija Matti Warén, isäni evl evp Paavo G. Waris. Mikähän sai veljekset kokoontumaan? Ehkä Matti-sedän 60-vuotispäivät? Totta kai puolisotkin olivat paikalla, ja pikkutyttö Marjatta, jota tuskin jätettiin yksin kotiin. Muistan kyllä kyläpaikan ja koirankin luulen muistavani.</span></span></p><div><span style="background-color: white; color: #131313; font-family: Helvetica; font-size: 12px;"><br /></span></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-MPsq_EnsDnw/YZ9-sHhKd6I/AAAAAAABHTo/YmHUdx2i81gZ82L59-_2inS50Iimh-EFQCLcBGAsYHQ/s519/harry-matti-isa%2Bkopio.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="519" data-original-width="480" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-MPsq_EnsDnw/YZ9-sHhKd6I/AAAAAAABHTo/YmHUdx2i81gZ82L59-_2inS50Iimh-EFQCLcBGAsYHQ/s320/harry-matti-isa%2Bkopio.jpeg" width="296" /></a></div><br /><span style="background-color: white; color: #131313; font-family: Helvetica; font-size: 12px;"><br /></span></div><p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><br /></p><p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><br /></p><p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><br /></p><p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><br /></p>Marjattahhttp://www.blogger.com/profile/18135184431497885256noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6276492101820118813.post-30323113323368979982021-11-14T06:24:00.009-08:002021-11-28T02:58:57.232-08:00Isänpäivänä: Isoisän isä<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-N-kFzQkIr8c/YYOXHEonXyI/AAAAAAABHM4/sd4czGPLauoc2qqPvK-nOb_8sSj6czagwCPcBGAYYCw/s1607/johannes%2B2.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: georgia;"><img border="0" data-original-height="1607" data-original-width="1000" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-N-kFzQkIr8c/YYOXHEonXyI/AAAAAAABHM4/sd4czGPLauoc2qqPvK-nOb_8sSj6czagwCPcBGAYYCw/w199-h320/johannes%2B2.jpg" width="199" /></span></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: georgia; font-size: x-small;">Johannes Warén 1827-1883</span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: georgia;"><br /></span><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><p><span style="font-family: georgia;"><span style="text-align: justify;">Valokuvasta katsoo vakava ja kunnioitusta herättävä pappismies. Kuva herää eloon ja silmiin syttyy pilkettä, kun tutustun isoisäni</span><span style="text-align: justify;"> </span><span style="text-align: justify;">Eliel Warénin</span><span style="text-align: justify;"> </span><span style="text-align: justify;">kertomukseen isästään perheen joululehdessä, <i>”Salon Joulussa 1918</i>” .</span></span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px; text-align: justify;"><span style="font-family: georgia; text-align: left;">Iisakki ja Anna Wariksen kolmas lapsi, joka sai nimekseen Johannes, syntyi v. 1819.</span></p></blockquote><p><span style="font-family: georgia;"> </span></p><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span style="font-family: georgia;"> Lyhennelmä kirjoituksesta:</span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 18px;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 15px; text-align: justify;"><span style="font-family: georgia; text-align: left;">”<i>– – –Iisakki Waris oli vanhan ajan miehiä, tuiki rehellinen ja uskonnollinen sen ajan käsityksen mukaan. Kirkon opilla oli silloin ehdoton auktoriteetti, ja mitä ei ymmärretty, se uskottiin kuitenkin.”</i></span></p><p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 18px;"><br /></p><p style="font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 18px;"><br /></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><i><span style="font-family: Times New Roman;">”</span><span style="font-family: georgia;">– – – kun Janne-poika, kuten Johannesta kotonaan nimitettiin, oli täyttänyt 12 vuotta kysyi isä häneltä eikö hän tahtoisi lähteä kouluun. Jannella ei ollut mitään sitä vastaan, ja niin lähetettiin hänet Rautalammin kirkolle saamaan ensimmäistä opetustansa koulumestari Stenbäckiltä, runoilija Lars Stenbäckin serkulta. Opetus tapahtui heti ensimmäisiltä riveiltä alkaen ruotsiksi. Siinä oli Janne-pojalla kova edessä, kun piti oppia ulkoa sanoja, joita hän ei aluksi ollenkaan ymmärtänyt. Ahkeruus ja hyvä pää voitti kuitenkin kaikki vaikeudet.</span></i></p><p style="font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><i><span style="font-family: georgia;">Janne oppi ruotsin kielen, vieläpä niin täydellisesti, että hän myöhemmin käsitteli sitä sujuvammin kuin äidinkieltään, ja kielen lausunta oli virheetöntä. Koulun käynti meni sitte tavallista latuaan, ja <span style="font-size: 16px;">heti </span><span style="font-size: 16px;">yläalkeiskouluun tultuaan muutettiin hänen nimensä Waréniksi sen ajan tavan mukaan. Ylioppilaaksi päästyään oli itsestään ymmärretty että hänen piti tulla papiksi. Tähän aikaan oli herännäisyysliike voittokulkunsa huipulla Suomen kansan keskuudessa sekä oppineissa että oppimattomissa, ja nuoren Johan Waréninkin sydämessä nosti se voimakkaan vastakaiun ja viritti hänen henkensä uuteen sointuun määräävästi koko hänen ijäkseen.</span><span style="font-size: 16px;"> </span></span></i></p>
<p style="font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><i><span style="font-family: georgia;">Myöskin Rautalammin kappalaisen puustellilla kauniissa Kosken pappilassa oli pastori Aschanin tytär Adolfina 18-vuotiaana saanut voimakkaan herätyksen, vaikka ei kukaan toinen tässä perheessä suosinut tuota uutta henkistä kulkutautia tai liikettä. Siispä ei perheessä oltu ollenkaan iloisia Adolfinan heräämisestä, vaan sitä iloisempi oli ”maisteri” Johan Warén, joka sillä välin oli tullut kirkkoherran apulaiseksi kotipitäjässään. Tämä uskonnollinen yhdensuuntaisuus antoi varmaankin ensimmäisen sytyttävän kipinän tunteisiin jotka johtivat maisterin kosimaan Adolfina mamselia, jota seurasi kihlaus ja avioliitto.</span></i></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 18px;"><i><br /></i></p>
<p style="font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><i><span style="font-family: georgia;">”– – – Papalla oli avoin silmä kaikelle kauniille. Hän oli todellinen taiteilijaluonne. Varsinkin viehätti häntä väri. Ja muotokauneus sekä myöskin kauniit äänet. Vielä vanhempana kertoi hän ihastuneensa kuinka Hankasalmen pappilan puutarhassa koko alkukesän oli laulellut muuan laululintu jota hän ei tuntenut vaan jonka laulusävelen hän viheltämällä matki, ja siitä minä tunsin että lintu oli harmaakerttu, Sylvia cinerea.</span></i></p>
<p style="font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><i><span style="font-family: georgia;">Hankasalmelta muutti pappa Pielijärvelle, jossa minä synnyin 28.p marraskuuta 1854.”</span></i></p><div><p style="font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><i><span style="font-family: georgia;">”Pappa oli perhettään ja lapsiaan kohtaan hellä ja rakastavainen ja hyväili usein nuorinta lastansa hyvin hellästi. Hän oli kuitenkin virassaan kovin kiinni. Niin että hän harvoin jouti omistaa aikaansa lapsilleen. Sen ajan heränneillä vanhemmilla oli lastenkasvatuksessa johtolauseena että joka säästää vitsaa se vihaa lastansa. Tästä johtui että vitsaa annettiin rakkaudesta lapsiin, milloin siihen näytti olevan syytä. </span></i></p>
<p style="font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><i><span style="font-family: georgia;">Jos papalla oli joutilaita hetkiä, käytti hän ne mielellään taiteellisiin harrastuksiin, soitteli omalla tekemällään viululla tai kaiverteli sinettejä, niissä muutamia hyvin taiteellisia kuten esim. Simsonin taistelu leijonan kanssa ja oikeuden jumalatar, tai myöskin veisteli puusta taiteellisia hevosia ja muita esineitä. Piirustuskaan ei ollut hänelle vierasta. Päiväjärjestyksensä oli tavallisesti seuraava: aamuisin klo 6 ylös, sitte konstia tai lukutyöhön. Päivällä kävi hän mielellään peltojansa katsomassa sillä hän oli innokas maanviljelijä — ja oli Suonenjoella ostanut pappilan vierestä talon omakseen. Iltasella kokosi hän aina oman perheen, myöskin palvelijat ja työväen saliin tai ruokasaliin iltahartautta viettämään. ”</span></i></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 18px;"><i><br /></i></p>
<p style="font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><i><span style="font-family: georgia;">”Saarnamiehenä oli pappa väsymätön. Nuorempana saarnasi hän tavallisesti kauan, luulen saarnojen usein kestäneen pari tuntia. Osalta johtui tämä epäilemättä heikkoudesta kykenemään keskittämään aihettaan,vaan ehkä suuremmaksi osaksi siitä vakaumuksesta että hyvää ei koskaan saattanut tulla liian paljoa. Tämä rajattomuus virantoimituksessa kuitenkin murti hänen voimansa ennen aikojaan. Muutettuaan Keuruulle kirkkoherraksi v.1882 kuoli hän siellä aivohalvaukseen jo helmikuussa v.1883, ollessaan parhaillaan kinkeriä pitämässä. Kuollessaan oli hän vasta 56 vuotta vanha, vaan jo loppuunkulunut. Jos otetaan huomioon hänen työnsä paljous, niin oli hän epäilemättä tällä verrattain lyhyellä ijällä ennättänyt saarnata ja opettaa enemmän kuin moni toinen pappi paljo pitemmällä ijällä. </span></i></p>
<p style="font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><i><span style="font-family: georgia;">Luonnostaan oli pappa vapaamielinen ja iloisa ja hyvin edistysmielinen. </span></i></p>
<p style="font-size: 16px; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><i><span style="font-family: georgia;">Maanviljelijänä hän ensimmäisenä tuotti Suonenjoelle kääntöauran ja alotti heinänviljelyksen pellossa. Suurta ihastusta herätti hänessä Camille Flammerionin ” Bebodda verdlar”, vaikka se soti perinnöllistä raamattuun perustuvaa tähtitiedettä vastaan.Hänestä voi sanoa että hän oli harras ja rehellinen suomalainen, mieli avoinna kaikelle kauniille, jalolle ja totuudelle, jonka puolesta hän olisi ollut valmis uhraamaan vaikka henkensä.”</span></i></p>
<p style="font-family: "Times New Roman"; font-size: 12px; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 15px; text-align: justify;"><br /></p></div></blockquote><p><span style="font-size: large;"> Tässä kirjoitus kokonaan: <b><a href="https://villamussalo.blogspot.com/p/1918-isoisa.html"> Salon Joulu 1918</a></b></span></p><p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: arial; font-size: large;"> ["Salon Joulu", Warénin perheen yksityinen joululehti 1907-1921.]</span></span></p>
Marjattahhttp://www.blogger.com/profile/18135184431497885256noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6276492101820118813.post-80641796500419182032021-11-03T06:24:00.011-07:002021-12-08T05:40:50.898-08:00Kaksi loistavaa isoäitiä<p style="text-align: left;"></p><div style="text-align: right;"><br /></div><p></p><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><span style="font-family: times; text-align: justify;">Sain vastikään luetuksi:</span><p style="text-align: justify;"><b style="color: #4c4c4c; font-family: "Times New Roman";">Hanna-Reetta Schreck: Säkenöivät ja oikukkaat — Suomen kultakauden naisia</b></p><p style="color: #4c4c4c; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; text-align: justify;">Nuo loistavat julkisuuden naiset tulevat ihmeen eläviksi kirjailijan otteessa. Myös tuohon erikoiseen kultakauden aikaan on kiehtovaa sukeltaa. Lähdeluetteloa selatessani huomaan, miten valtavasti taustatyötä kirjailija on tehnyt. Lukija voi luottaa että faktat ovat kohdallaan, ja siitä huolimatta kerronta on elävää ja mukaansa tempaavaa.</p></blockquote>
<p style="color: #4c4c4c; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px; text-align: justify;"><br /></p>
<p style="color: #4c4c4c; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; text-align: justify;"></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-IUDdYGP6S8Q/YYKJ-6XjMxI/AAAAAAABHMk/bNLTWg_o10UKonkTq1Ggc6iKfXlLTl0-gCLcBGAsYHQ/s2048/1918sirkkatoini.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1279" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-IUDdYGP6S8Q/YYKJ-6XjMxI/AAAAAAABHMk/bNLTWg_o10UKonkTq1Ggc6iKfXlLTl0-gCLcBGAsYHQ/s320/1918sirkkatoini.jpg" width="200" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: arial; font-size: x-small;">Sirkka Sinervä ja Toini-tytär 1918</span></td></tr></tbody></table>Tuohon aikakauteen asettuvat myös kaksi isoäitiäni, isänäiti <i><b>Elina Warén o.s. Ignatius </b></i> ja äidinäiti <b><i>Sirkka Sinervä o.s. Ryynänen</i>.</b> Lukiessani en voinut olla näkemättä heitä samoja teitä kulkemassa, samoja uutisia seuraamassa, samoja muotilehtiä selaamassa. Heidän kohtalonsa ja ratkaisunsa saivat taustaa ja ulottuvuuksia.<p></p>
<p style="color: #4c4c4c; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; text-align: justify;">En ole löytänyt mitään vihjettä siitä, tapasivatko nämä vanhempieni anopit koskaan? Tuota en keksinyt kysyä 100-vuotiaalta äidiltäni. Olivatko molemmat anopit hääjuhlassa mukana? Elina W. kuoli 1926, ja äitini kertoi miten häämatkalta palattiin järkyttyneinä suoraan kuolinvuoteen ääreen.</p>
<p style="color: #4c4c4c; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px; text-align: right;"><br /></p>
<p style="color: #4c4c4c; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; text-align: right;"></p><br /><p></p><p style="color: #4c4c4c; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; text-align: justify;">Hyvin erilaisia ovat kaksi isoäitiäni. <b style="font-style: italic;">Sirkka-mummi </b>oli <b style="font-style: italic;"> </b>20 vuotta Elina Warénia nuorempi. Minulla on muistoja, hänen kuollessaan olin 11-vuotias. Hän on esimerkki sisukkaasta oman tien kulkijasta, itsenäisestä naisesta joka ei suostunut miehen kotihengettäreksi. – Suuren sisarusparven esikoinen solmi avioliiton jo 16-vuotiaana. Synnytysten välillä hän kerkisi opiskella itselleen ammatin ja käydä töissä milloin lapsivuoteelta kykeni. Avioero 1900-luvun alussa oli sosiaalinen itsemurha, mutta siitä hän ponnisti jaloilleen. Liikeuran ohella mummini kehitti itseään monin tavoin, otti laulutunteja, harrasti taiteita, luki filosofiaa ja matkusteli. Hänen seurassaan olen viime vuosina viipynyt, kirjoitellut ja rakentanut nukkekuvaelmia. – Tässä kerron <i>Taidevärjäämön </i>synnystä: <a href="https://villamussalo.blogspot.com/2013/10/mummini-ja-yrjo-ollila.html" target="_blank"><b>Mummini ja Yrjö Ollila</b></a></p>
<p style="color: #4c4c4c; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; text-align: justify;"><br /></p><p style="color: #4c4c4c; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; text-align: justify;">Tällä vuosisadalla Taidevärjäämön, Marimekon edelläkävijän johtajatar olisi arvatenkin joutunut julkisuuden valokeilaan.</p><p style="color: #4c4c4c; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; text-align: justify;"><br /></p><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px;"><p style="color: #4c4c4c; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; text-align: justify;">Myös senaattorin tytär<i> <b>Elina Ignatius </b></i>varttui suuressa sisarusparvessa. Hämmästelen hänen kaunista suomen kieltään, vaikka äiti Amanda oli ummikkoruotsalainen. Tämä kuitenkin halusi kasvattaa lapsistaan suomenkielisiä.</p></blockquote><p></p>
<blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><p style="color: #4c4c4c; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px; text-align: left;"><span style="text-align: justify;">Eliel ja Elina Warén aloittivat yhteisen elämänsä Keuruulla. Viiden vuoden kuluttua Eliel W. aloitti piirilääkärinä Saarijärvellä 1892. Viimeinen joulu Koivuniemen kodissa sai Elina W:n aloittamaan joululehden 1906. Siitä tuli pitkä traditio: </span><b style="text-align: justify;">Salon Joulu.</b><span style="text-align: justify;"> </span></p><p style="color: #4c4c4c; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px; text-align: justify;"><br /></p><p style="color: #4c4c4c; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; text-align: justify;"><b>Arna Inkari </b>(Salon akateemiset naiset ry:n 30v-juhlajulkaisun artikkeli ”Salolaisia toimen naisia 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella”) kertoo Elina Warénista mm.: </p></blockquote>
<p style="color: #4c4c4c; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; text-align: justify;"><br /></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody><tr><td style="text-align: right;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-7iltqSbzGGg/YYKJ-1WhdTI/AAAAAAABHMo/LH824ueXvrkRrKrxAoox1wjnTgV0-qh8QCLcBGAsYHQ/s1843/elinavalok.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1843" data-original-width="1108" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-7iltqSbzGGg/YYKJ-1WhdTI/AAAAAAABHMo/LH824ueXvrkRrKrxAoox1wjnTgV0-qh8QCLcBGAsYHQ/s320/elinavalok.jpg" width="192" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: right;"><span style="font-family: arial; font-size: x-small;">Rva B ja Elina Ignatius 1907</span></td></tr></tbody></table><p></p>
<p style="color: #4c4c4c; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px; text-align: justify;"><br /></p>
<p style="color: #4c4c4c; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; text-align: justify;">”Hän oli henkevä, tulisieluinen ja temperamenttinen nainen, vaikka olikin pienikokoinen. Hän soitti ja lauloi taitavasti ja oli kiinnostunut kaikista asioista maan ja taivaan välillä. Tosin hän esitti usein kirpeääkin arvostelua olevia oloja ja hänen mielestään vääriä päätöksiä vastaan ja oli tukkanuottasilla kauppalan isien kanssa. Forumina oli aluksi kai turkulainen sanomalehti Uusi Aura, ja sitten kun Salon Seudun Kunnallislehti rupesi ilmestymään v.1919, julkaistiin siinä usein Elina Warénin kirjoituksia. ”</p>
<p style="color: #4c4c4c; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; text-align: justify;"><span class="Apple-tab-span" style="white-space: pre;"> </span>Arna Inkari jatkaa: – Naisasialiike oli Elina W:n sydämellä, ja hänet valittiinkin vasta perustetun naisliiton paikallisosaston puheenjohtajaksi 1907. Hän hoiti puheenjohtajuutta 12 vuotta ja innosti naisliittolaiset monenlaiseen toimintaan: esitelmätilaisuuksia, iltamia, isänmaallisia juhlia, arpajaisia. Hän kokosi korkeatasoisen laulukuoron jota johti innostavasti. Hän piti puheita, harjoitti näytelmiä, varasi kokoushuoneet ja tarjoilut, huolehti esitelmävieraiden majoituksesta. </p>
<p style="color: #4c4c4c; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; text-align: justify;">Elina W:n sisaren <i>Katri Bergholmin</i> kuvauksen luen mielihyvällä: ”Hän oli kaunis, iloinen ja leikillinen ihminen. Hän oli aina valmis kaikkia jaloja rientoja auttamaan, mutta myös aina valmis kujeisiin, jotka saattoivat tyydyttää hänen huumorintajuaan ja nauruntarvettaan.”</p>
<p style="color: #4c4c4c; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px; text-align: justify;"><br /></p>
<p style="color: #4c4c4c; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; text-align: justify;">Tänä syksynä olen uppoutunut Salon Joulun maailmaan. Yksityinen Elina W. on siinä läsnä. Julkisista hankkeistaan huolimatta hän on täydestä sydämestään perheenäiti. Rakkaus lapsiin, kotiin ja puolisoon paistaa kaikkien kirjoitusten läpi. Palvelusväen työ saa häneltä täyden arvon, eikä hän säästä kiitoksiaan. Vain kerran hän kertoo vaikeasta sairaudestaan, munuaiskivistä, jonka tähden hän joutui 8 kertaa leikkaukseen ja toistuvasti vuoteenomaksi.</p>
<p style="color: #4c4c4c; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px; text-align: justify;"><br /></p><p style="color: #4c4c4c; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px; text-align: justify;">Isoäitini yltyi usein runoilemaan. <a href="https://villamussalo.blogspot.com/p/1919-runo.html" target="_blank">Tässä <b>jouluruno Salon Joulussa 1919</b></a></p><p style="color: #4c4c4c; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px; text-align: justify;"><br /></p><p style="color: #4c4c4c; font-family: "Times New Roman"; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px; text-align: justify;">Kuvat perhekokoelmista.</p>
<p style="color: #4c4c4c; font-family: "Times New Roman"; font-size: 14px; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 16px; text-align: right;"><br /></p>
<p style="color: #4c4c4c; font-family: "Helvetica Neue"; font-size: 13px; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 15px; text-align: right;"><br /></p>Marjattahhttp://www.blogger.com/profile/18135184431497885256noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6276492101820118813.post-19520285828711734162021-10-25T01:30:00.010-07:002021-12-20T02:47:58.951-08:00Koivumäen Joulu Sanomat 1906<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-c88ZuKiYpKI/YXelg4ar-VI/AAAAAAABHLc/0dR3k_EFYPs_pVx-VWZm8vyTpz3_ttaGwCLcBGAsYHQ/s2048/1906-kansi.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1255" height="640" src="https://1.bp.blogspot.com/-c88ZuKiYpKI/YXelg4ar-VI/AAAAAAABHLc/0dR3k_EFYPs_pVx-VWZm8vyTpz3_ttaGwCLcBGAsYHQ/w392-h640/1906-kansi.png" width="392" /></a></div><br /><a href="http://2.bp.blogspot.com/-Sd9708uqxdQ/TwcJ28K2yRI/AAAAAAAAIcI/UkQ6h_mKM30/s1600/shapeimage_2.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a></div><div>Tämän kirjoituksen julkaisin ensimmäisen kerran joulukuussa 2008. Veljeni Matti Waris oli juuri saanut digitalisoitua "Salon Joulun" (1907-1921) käsinkirjoitetut sivut. </div><div>(Perinteen aloittaa tämä "Koivumäen Joulusanomat" 1906.) Digitoinnin jälkeen teos on luovutettu kirjaksi sidottuna Kansallisarkiston uumeniin. On tunnustettava, etten kaikkia käsikirjoituksia saanut silloin perusteellisesti luettua, etenkään lääkäri-isoisäni Eliel Warénin vauhdikasta käsialaa... </div><div><br /></div><div>Tänä syksynä olen palannut Salon Joulun ääreen. Olen lukenut kaikki kirjoitukset ja kirjoittanut puhtaaksi varsinkin sellaiset tekstit, jotka valaisevat ajankuvaa ja perhehistoriaa, hauskoja runoja unohtamatta. (Näistä on syntymässä uusi Ifolor-kirja yksityiseen käyttöön. )</div><div>Harkinnassa on myös joidenkin kirjoitusten julkaiseminen tässä blogissa. Joululehdet varustettiin runsaalla kuvituksella. Vuodesta 1908 alkaen vastasi nuori Matti Warén upeista kansikuvista. Hän valmistui taidemaalariksi 1912, ja siksi hänen piirroksensa nauttivat toistaiseksi tekijänoikeuden suojaa.</div><div><br /></div><div>Salon Joulun kirjoitukset laadittiin ääneen luettaviksi perheen joulunvietossa. Voin elävästi kuvitella naurut ja kyyneleet! </div><div><br /></div><div>25.12.2008</div>
<span style="font-family: inherit;">Warénin perheen ensimmäisen joululehden kansikuvan piirsi esikoinen, ylioppilas Erkki Warén v. 1906. Vietettiin viimeistä joulua Saarijärvellä, Koivumäen kodissa, sillä isoisäni Eliel Warén oli juuri saanut nimityksen Salon piirilääkäriksi. Joululehdestä tuli pitkä perinne, "Salon Joulun" viimeinen numero toimitettiin 1921.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Ensimmäisen numeron ensimmäisen artikkelin on allekirjoittanut "Toimitus". Kaunis käsiala paljastaa tekijän isoäidikseni, Elina Waréniksi.</span><div><br /></div><div>Puhtaaksikirjoitettuna: <a href="https://villamussalo.blogspot.com/p/warenin-perheen-ensimmaisen-joululehden.html" target="_blank"><b>"Joulu on tullut---"</b></a><br /><br /><div>
<div style="text-align: center;">
<i><span style="font-family: inherit;"><br /></span></i></div>
<div style="text-align: left;">
<i><span style="font-family: inherit;"><b>Mitä muuta tapahtui v. 1906</b><span style="font-size: large;">?</span></span></i></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: inherit; font-size: large;"><i><br /></i></span></div>
<span style="font-family: inherit;">Nikolai II vahvisti uuden valtiopäiväjärjestyksen,
saatiin yleinen äänioikeus
sekä miehille että naisille;</span><br />
<span style="font-family: inherit;">— J.V. Snellmanin satavuotissyntymäpäivänä noin
100 000 suomalaista vaihtoi sukunimensä suomenkielisiksi;
</span><br />
<span style="font-family: inherit;">— Viaporin kapina ja suurlakko Helsingissä;
Helsingin asukasluku ylitti 100 000;</span><br />
<span style="font-family: inherit;">— Samana vuonna syntyi:
Pu Yi, Kiinan keisari
Gustaf Adolf, Ruotsin prinssi
Leonid Brežnev, Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri
sekä ennen muuta:</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><i>Toini Pietikäinen</i>, minun äitini, jonka syntymäpäivää vietämme tammikuussa!
Hän on ainoa, joka muistaa miten joulua vietettiin Salossa!
Hän on kuullut Elina-anopin riemukkaan alkusoiton: ”Soios sorja tiuku illan hämyssä...” ja ollut mukana tanssimassa piirissä kuusen ympärillä, yhdessä veljesten, toisten miniöiden ja palvelijoiden kanssa.</span><br />
<span style="font-family: inherit;">— Tässä joulukertomuksessa mainitaan myös pikkupoika Paavo, minun isäni.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Times, 'Times New Roman', serif;"><i><br /></i></span></div></div>Marjattahhttp://www.blogger.com/profile/18135184431497885256noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6276492101820118813.post-11687473589042846722021-10-24T06:55:00.001-07:002021-10-25T00:27:49.762-07:00Nuket kotosalla<p><br /></p><p><span style="font-family: georgia;"><span style="font-size: 16px;"></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: georgia;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-23yS-caYLGw/YXVkl7JyTtI/AAAAAAABHK8/-8ea_KV9PzobE0cPVVFyBt--USd3yw4kQCLcBGAsYHQ/s2048/IMG_4825.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1853" data-original-width="2048" height="543" src="https://1.bp.blogspot.com/-23yS-caYLGw/YXVkl7JyTtI/AAAAAAABHK8/-8ea_KV9PzobE0cPVVFyBt--USd3yw4kQCLcBGAsYHQ/w598-h543/IMG_4825.JPG" width="598" /></a></span></div><span style="font-family: georgia;"><br />Nukkenäyttely rakennettiin, nähtiin ja purettiin. Nuket ovat palanneet nukkehuoneen rauhaan, missä ne hiljaa kertovat tarinaansa. Kevään kuluessa nukkeperheeseen aineellistui uusia hahmoja. Kuvassa äidinäitini vanhemmat nukkehahmoissaan: Paavo ja Hilda. Vakavasta hääkuvasta poimin heidän pukujensa mallin. Miehen puku olikin uusi haaste. Tästä rohkaistuneensa valmistin puvun myös<span class="Apple-converted-space" style="font-size: 16px;"> </span><span style="font-size: 16px;">uudelle Edvard-nukelle, joka esittää ukkiani. Tässä nuori perhe v.1905:</span></span><p></p><p><span style="font-family: georgia;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: georgia;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-Yg9kNNZbHTw/YXVk87SK4jI/AAAAAAABHLE/qHOei_TjGLAlielj4anLmhLtht3urwHfACLcBGAsYHQ/s2046/IMG_2742.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1845" data-original-width="2046" height="368" src="https://1.bp.blogspot.com/-Yg9kNNZbHTw/YXVk87SK4jI/AAAAAAABHLE/qHOei_TjGLAlielj4anLmhLtht3urwHfACLcBGAsYHQ/w408-h368/IMG_2742.jpg" width="408" /></a></span></div><span style="font-family: georgia; font-size: 16px;"><p><span style="font-family: georgia; font-size: 16px;"><br /></span></p>Taas uskon valmistaneeni viimeisen nukkeni. Kaikki ovat itse halunneet syntyä. Nyt ei sellaista toivetta kuulu.</span><p></p><p class="p2" style="font-size: 16px; font-stretch: normal; font-variant-east-asian: normal; font-variant-numeric: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 19px;"><span style="font-family: georgia;">Tämän syksyn olen viettänyt vaihteeksi isäni suvun parissa. Heistä en valmista nukkeja. He kertovat itse</span><span class="Apple-converted-space" style="font-family: georgia;"> </span><span style="font-family: georgia;">menneistä ajoista. Kirjoitan muistiin tarinoita, ja ehkäpä tännekin ilmestyy muutamia entisten lisäksi.</span></p>Marjattahhttp://www.blogger.com/profile/18135184431497885256noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6276492101820118813.post-34646071759911186982021-06-04T03:39:00.001-07:002021-10-24T05:56:51.435-07:00Nuket esiintyvät<img alt="" id="id_a5f0_74ed_4c35_3f50" src="https://lh3.googleusercontent.com/OkfpRJYpmoHlvLEYuAXJ3_Bxg70Wi-aQHQ9ok7MG3eP5vHHObQQMDWekOgQgxKxE_eA" style="display: block; height: auto; margin-left: auto; margin-right: auto; width: 746px;" title="" tooltip="" /><br /><p style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; text-size-adjust: auto;"><span style="font-family: georgia;"><br /><br /></span></p><p style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; text-size-adjust: auto;"><span style="font-family: georgia;">Nukkekammarissa on vallinnut hiljaiselo edellisen postaukseni jälkeen. Silloin tällöin nuket ovat verrytelleet ja vaihtaneet paikkaa. Kunnes viime joulukuussa alkoi tapahtua. Nukkehuoneeseen pystytettiin valokuvaamo, ja nuket saivat poseerata kuvakertomusta varten. Kuvakertomusta julkaisin Facebookissa.</span></p><p style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; text-size-adjust: auto;"><span style="font-family: georgia;">Nuket seikkailevat ammoisissa maisemissa ja huoneissa ja kulkevat esikuviensa jalanjäljissä. Pikku-Toini istuu matka-arkun päällä matkalla tuntemattomaan, pikku-Kaarin huomaa tyrmistyneenä äidin lähteneen. Vastasyntynyt Pirkko itkee vaunuissaan. Aikuisuuden kynnyksellä kuusi sisarta ja kadonnut äiti kohtaavat, ja nukkemaailmassa vallitsee harmonia.</span></p><p style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 13.1px; text-size-adjust: auto;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></p><p style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; text-size-adjust: auto;"><span style="font-family: georgia;">Sukutarinan edetessä huomasin, että siitä puuttuu tärkeitä henkilöitä. Onneksi en ollut hävittänyt materiaalilaatikkoa eikä taitokaan ollut ruostunut. Aloin rakentaa uusia nukkeja. Ensin halusi syntyä ukkini Edvard, ja hänen jälkeensä mummini vanhemmat Paavo ja Hilda.</span></p><p style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 13.1px; text-size-adjust: auto;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></p><p style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; text-size-adjust: auto;"><span style="font-family: georgia;">Huomasin pandemian takia siirretyn näyttelyaikani Merikeskus Vellamossa lähestyvän. Tässähän minulla oli valmis aihe! Ryhdyin irroittelemaan kehyksistä lintukuvia ja korvasin ne nukkekuvilla. Rakensin nukkeasetelmia ja nukeille rekvisiittaa. Viime hetkillä sain mukaan Uunon, mummini toisen puolison.</span></p><p style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 13.1px; text-size-adjust: auto;"><span style="font-family: georgia;"><br /></span></p><p style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: white; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; text-size-adjust: auto;"><span style="font-family: georgia;">Toukokuun lopulla on näyttely pystytetty Merikeskus Vellamon Ruumaan Kotkassa, missä se on nähtävissä 24.6.21 asti.</span></p><p style="-webkit-text-size-adjust: auto; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; text-size-adjust: auto;"><span style="background-color: white; font-family: georgia;">Mitähän seuraavaksi? Nukkeja lienee tarpeeksi, muuten tarvitsemme lisähuoneen... Maalaustelineelle jäi joulukuussa keskeneräinen lintukuva.</span></p><br class="Apple-interchange-newline" style="-webkit-text-size-adjust: auto; text-size-adjust: auto;" /> <div><img alt="" id="id_93c3_10cf_9d3b_2bd0" src="https://lh6.googleusercontent.com/xPB5Wg07ujY9l7YHuLnUVG-t3nfGpfQ9gKwd7BqPJ3JP1XhTwLSbdAK4St6sYOYSs1k" style="display: block; height: auto; margin-left: auto; margin-right: auto; width: 385px;" title="" tooltip="" /><br /><br /><br /></div>Marjattahhttp://www.blogger.com/profile/18135184431497885256noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6276492101820118813.post-33973903612040297252016-06-09T02:48:00.000-07:002016-06-09T02:54:27.809-07:00Puutarhavierailu Mussalossa<br />
<div class="separator" style="clear: both;">
<span style="font-family: "helvetica neue light" , , "helvetica" , "arial" , sans-serif;"></span></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<a href="https://lh3.googleusercontent.com/-dw12jD33qWk/V1k2_Lm1wWI/AAAAAAAAdsM/HpNUJP6Z55Y/s640/blogger-image-2106744702.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://lh3.googleusercontent.com/-dw12jD33qWk/V1k2_Lm1wWI/AAAAAAAAdsM/HpNUJP6Z55Y/s640/blogger-image-2106744702.jpg" /></a><span style="font-family: "helvetica neue light" , , "helvetica" , "arial" , sans-serif;"></span></div>
<span style="font-family: "helvetica neue light" , , "helvetica" , "arial" , sans-serif;">Nukkeni kertoivat tarinansa Kotiliedelle, ja toimittaja Paula Ritanen-Närhi kirjoitti siitä hyvän artikkelin. Kaiju ja Toini tässä tutustuvat lehteen ja muistelevat hauskaa päivää, jolloin koko sisarusparvi sekä Sigrid-äiti seurustelivat vieraittensa kanssa aurinkoisena päivänä Mussalon puutarhassa. Myös valokuvista he ovat kovasti mielissään ja lähettävät terveisensä valokuvaaja Sampo Korhoselle.</span><br />
<div>
<span style="font-family: "helvetica neue light" , , "helvetica" , "arial" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "helvetica neue light" , , "helvetica" , "arial" , sans-serif;">Tässä blogissa nuket kertovat silloin tällöin menneistä ajoista, joiden kuvaksi heidät olen luonut. Toini kuvaa äitiäni 18-vuotiaana. Hän on pukeutunut itse ompelemaansa asuun, josta hän on syystäkin ylpeä. — Leningistä kerron <a href="http://villamussalo.blogspot.fi/2014/11/robe-de-paysanne.html" target="_blank">täällä</a>. Isosisko Kaiju on myöskin 18-vuotias (oikeasti hän on kaksi vuotta Toinia vanhempi) , kuten kaikki nukkesisarukset ja vieläpä Sigrid-äiti! Kaiju on pukeutunut valkoiseen kesäleninkiin, mikä näyttää olleen muotia vielä 1920-luvun alussa perhevalokuvista päätellen.</span></div>
<div>
<span style="font-family: "helvetica neue light" , , "helvetica" , "arial" , sans-serif;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-family: "helvetica neue light" , , "helvetica" , "arial" , sans-serif;">Tarina löytyy Kotilieden numerosta 12/2016.</span></div>
Marjattahhttp://www.blogger.com/profile/18135184431497885256noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6276492101820118813.post-34074631030969634132015-05-15T00:04:00.000-07:002015-05-15T00:07:49.803-07:00Äidit ja tyttäret<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-xbj7CoG_9lA/VVWO-LGfnDI/AAAAAAAAM7I/N5UBEjdBYjc/s1600/IMG_0229.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="270" src="http://2.bp.blogspot.com/-xbj7CoG_9lA/VVWO-LGfnDI/AAAAAAAAM7I/N5UBEjdBYjc/s320/IMG_0229.jpg" width="200" /></a></div>
<span style="text-align: center;"><br /></span>
<span style="text-align: center;"><br /></span>
<span style="text-align: center;">Vuonna 2006, jolloin äitini täytti sata vuotta, aloin kirjoittaa päiväkirjaa yhteisistä hetkistämme ja hänen muisteluistaan. Katsoimme yhdessä vanhoja valokuvia, ja hänen tarinansa saivat kuvat heräämään eloon. Muutamia kertomuksia olen tässäkin blogissa tullut julkaisseeksi. Nyt olen kevään urakkana tallettanut katoavat tekstit ja kuvat kirjan muotoon. </span><br />
<br />
Kirjan kertojina vuorottelevat äitini ja mummini. Kannessa on käsialanäyte Sirkka Sinervän omista muistelmista.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-yBy1c0utDFA/VVWUnXulWMI/AAAAAAAAM7c/1GkuM3NRZWQ/s1600/pako.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="188" src="http://3.bp.blogspot.com/-yBy1c0utDFA/VVWUnXulWMI/AAAAAAAAM7c/1GkuM3NRZWQ/s200/pako.jpg" width="200" /></a></div>
Vanhat pienet valokuvat ovat hämmästyttävän tarkkoja. Niitä tarkasteltiin varmaankin suurennuslasilla, niin olen kuullut. Skannaaminen isolla resoluutiolla tekee ihmeitä. Kuvat paljastavat salaisuuksiaan.<br />
<br />
Kuvitin myös omin piirustuksin tarinan käänteitä. Tavoittelin silhueteissa viime vuosisadan alun tunnelmaa.<br />
<br />
<span style="text-align: center;">Ifolor on verraton palvelu tällaiseenkin tarkoitukseen. Kirjan jakaminen halukkaille on vaivatonta. Palkkioksi riittää ilo siitä, että on saanut jotakin arvokasta talteen.</span>Marjattahhttp://www.blogger.com/profile/18135184431497885256noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-6276492101820118813.post-78332420757197025712014-11-23T09:04:00.000-08:002015-07-15T00:02:09.125-07:00Robe de paysanne<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Sinä kesänä Toini käytti mielellään uutta leninkiään. Tässä ollaan kesämökillä, retkelle lähdössä. Kenelle kaunottaret hymyilevät? Se jää arvoitukseksi. Ehkä valokuvaaja esiintyy itse t<a href="http://villamussalo.blogspot.fi/2014/08/kesapaivana-elaman-nayttamolla.html" target="_blank"><b>oisessa kuvassa </b></a>samalta retkeltä. Tai sitten on kameran takana salaperäinen kesävieras, opettaja Helkiö, jonka silmät alati seurasivat Toini-neitosen kulkua kesämaisemissa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-ZVj5EEj7ABc/Uy719QcoduI/AAAAAAAAM-8/XefzKf9ZIYk/s1600/1922sarkka.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="257" src="http://2.bp.blogspot.com/-ZVj5EEj7ABc/Uy719QcoduI/AAAAAAAAM-8/XefzKf9ZIYk/s400/1922sarkka.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
‑ Leninki on<i><span style="font-size: large;"> </span>'Robe de paysanne'</i>, valisti minua äitini 100-vuotiaana. Siis ei mikään kansallispuku, vaan eräänlainen talonpoikaismekko. Yritän nähdä esiliinan brodeeraukset, mutta kuvan tarkkuus ei riitä.<br />
‑ Kaikki olivat niin eteviä siellä käsityökoulussa. Äiti järjesti minut sinne, kun päätin jättää yhteiskoulun kesken kuusitoistavuotiaana. Tämän siellä kumminkin ompelin.<br />
Ilmeisen ylpeänä äitini muisteli leninkiään. Nyt olen harmissani etten kysellyt enempää. Kauanko hän siellä opiskeli? Etsin tietoja Suomen käsityökouluista 20-luvulla ja päättelen, että kyseessä oli Helsingin Käsityökoulu, joka oli perustettu jo vuonna 1881.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://2.bp.blogspot.com/-gprwVPobxw4/Twmqm3U5xMI/AAAAAAAAM-8/toJ8FQ5R5js/s1600/1922annank.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="292" src="http://2.bp.blogspot.com/-gprwVPobxw4/Twmqm3U5xMI/AAAAAAAAM-8/toJ8FQ5R5js/s400/1922annank.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Tässä ahkeroidaan, mutta odotahan kun Toini jää joskus kotiin yksikseen. Silloin jää käsityö tuolille, ja flyygelin kansi salissa lennähtää auki. Sormet selaavat nuottivihkoa, ja kohta täyttää vaivaton liverrys tilan, vaikka kukaan ei ole kuulemassa. Toini on juuri päässyt laulamaan sopraanoa Helsingin Kansallismielisen Nuorison Sekakuoroon, nykyiseen Kansalliskuoroon, ja mikään ei nyt voisi olla tärkeämpää. Mutta leninki valmistuu.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
Nyt halusin yrittää ommella tuon talonpoikaismekon Tellervo-nukelle. </div>
<div style="text-align: center;">
<a href="http://varamussalo.blogspot.fi/" target="_blank"><span style="font-family: Times, Times New Roman, serif; font-size: large;"><i>Nukesta kerron Varamussalossa.</i></span></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-80TycvrL6yE/VFNDscNeGLI/AAAAAAAAMbg/tgpwODf8qss/s1600/robe.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="200" src="http://2.bp.blogspot.com/-80TycvrL6yE/VFNDscNeGLI/AAAAAAAAMbg/tgpwODf8qss/s1600/robe.jpg" width="136" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Toini Tellervo</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Marjattahhttp://www.blogger.com/profile/18135184431497885256noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6276492101820118813.post-19257210896383293892014-10-09T02:45:00.000-07:002014-12-28T19:30:07.123-08:00Terveisiä 60-luvulta!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-B3fidBq3HKQ/VDWzV1sbRJI/AAAAAAAAMWc/VEO3gR0iWxI/s1600/mina.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="Nukke ja akvarelli " border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-B3fidBq3HKQ/VDWzV1sbRJI/AAAAAAAAMWc/VEO3gR0iWxI/s1600/mina.jpg" height="388" title="Unelmissa kaukaiset saaret © Marjattah" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="font-size: 16px; min-height: 19px;">
<span style="letter-spacing: 0.0px;"></span><br /></div>
<div style="font-size: 16px;">
<span style="letter-spacing: 0.0px;">Nukke alkaa yhä enemmän näyttää minulta, nyt kun sillä silmällä katselen. Miksipä ei? Nukkehuoneessani asustavat jo k</span>ahdeksantoistavuotias Sigrid-mummini vuosisadan vaihteesta sekä äitini ja tätini 20-luvulta. <span style="letter-spacing: 0px;">He saavat uusia vaatteita samalla kun yritän kurkistaa heidän elämäänsä. Uusin nukkeni saa nyt luvan esittää minua itseäni.</span></div>
<div style="font-size: 16px; min-height: 19px;">
<span style="letter-spacing: 0.0px;"></span><br /></div>
<div style="font-size: 16px;">
<span style="letter-spacing: 0.0px;">Tämä tyttö, Marjatta siis, täytti Helsingissä 18 vuotta vuonna 1960. Mikä hän oli, lapsi vai aikuinen? Ei hän vielä arvannut, että James Dean oli elokuvillaan sysännyt liikkeelle uuden nuorisokulttuurin, ja Beatlesit olivat matkalla kohti julkisuutta. Ilmiöt saavuttivat tietoisuuden hitaasti, sillä televisio ei vielä kuulunut joka kodin varustukseen. Jotkut luokkatoverit kävivät lauantaisin joraamassa tai elokuvissa, toiset kävivät seurakuntanuorissa ja varjeltuivat moisilta kiusauksilta. Bullankulmalla, seurakuntanuorten kokoontumispaikassa sain nimekseni <b>Mata</b>, ja se saakin olla nukkeni nimi.</span></div>
<div style="font-size: 16px;">
<span style="letter-spacing: 0.0px;"><br /></span></div>
<div style="font-size: 16px;">
<span style="letter-spacing: 0px;">Mata oli nyt abiturientti. Luokkatoveri Anja oli läheisin uskottu, ja välitunnilla tytöt usein viihtyivät kahdenkesken. Ankarin hurskaus oli jo hellittänyt, kokeiltiin jopa huulipunan käyttöä. Ystävykset alkoivat olla liian vanhoja rippikouluikäisten seurakuntanuorten joukkoon. </span></div>
<div style="font-size: 16px; min-height: 19px;">
<span style="letter-spacing: 0.0px;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="font-size: 16px;">
<span style="letter-spacing: 0.0px;"></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-6fcg7QpLWmI/VDZBOdYqGaI/AAAAAAAAMWs/P1Eq_Gztfew/s1600/mata362.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-6fcg7QpLWmI/VDZBOdYqGaI/AAAAAAAAMWs/P1Eq_Gztfew/s1600/mata362.jpg" height="201" title="Kuva: Juhani Huuskonen. Mata ja Anja edessä keskellä" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">VIIIA-luokan ruokavälitunti Töölön Yhteilyseossa Helsingissä 1960<br />
<span style="letter-spacing: 0px;"><br /></span>
<br />
<div style="text-align: left;">
<span style="letter-spacing: 0px;"><span style="font-family: Times, Times New Roman, serif; font-size: large; letter-spacing: 0px;"><i>Mitenkä pukisin nukkeni? Jotkut vaatteeni muistan ja näen niitä myös kuva-albumeissani. Miten asiallisen aikuisilta näytämmekään! Pojat olivat herrasmiehiä, borsa ja pikkutakki kaikilla. Tytöillä siisti hame, sirot, naiselliset kengät, paitapusero, villatakki. Tukka permanentattu tai poninhännällä. Farkut löytyivät jo vaatekaapista, mutta niitä ei tosiaankaan käytetty koulussa, ei edes voimistelutunnilla. Jumppasalin pukuhuoneessa vaihtuivat somat vyötäröliivit sukkanauhoineen siniseen löysään voimistelupukuun. Tam-tam- tadam-tam, kutsui tamburiini. </i></span></span></div>
<span style="letter-spacing: 0px;">
</span></td></tr>
</tbody></table>
<div style="font-size: 16px; min-height: 19px;">
<span style="letter-spacing: 0px;">Olin jo perheenäiti sukkahousujen ja minihameiden tullessa. Siitä ei 18-vuotias Mata vielä osannut edes unelmoida. Oikeastaan häntä eivät vaatteet kovin kiinnostaneet. Isän kuoltua äiti oli tiukoilla kouluttaessaan kuopustaan. Vaatteet olivat kalliita. Ensimmäisen tilin kesätöissä 14-vuotiaana hän oli käyttänyt uuteen leninkiin. Oli kyllä ajatellut lintukiikarin hankkimista.</span></div>
<div style="font-size: 16px; min-height: 19px;">
<span style="letter-spacing: 0px;"><br /></span></div>
<div style="font-size: 16px; min-height: 19px;">
<span style="letter-spacing: 0px;">Kotosalla Mata piirsi ja maalasi, soitti kitaraa ja unelmoi meren saaresta, missä kesällä oli istunut kallion kolossa kiikaroimassa lintuja. </span>Parhaiten hän viihtyi <a href="http://3.bp.blogspot.com/-FPSuFOFqVqw/VDZa6cW_fjI/AAAAAAAAMXU/uDqvHJ-aVBg/s1600/piirtaja.jpg" target="_blank">punaisessa neulejumpperissa</a>, sillä siihen oli tarttunut meren tuoksu. Mata-nukke saikin ensimmäiseksi asukseen tuon jumpperin ja siistin hameen. <span style="letter-spacing: 0px;">Koulutehtävät tuli hoidettua ilman suurempaa intohimoa. Kiehtovimmat aineet olivat äidinkieli ja kuvaamataito.</span></div>
<div style="font-size: 16px;">
<span style="letter-spacing: 0.0px;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-t19JCpqos9k/VDZDbvtJUgI/AAAAAAAAMW4/kLFm06741_Y/s1600/mata360.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="" border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-t19JCpqos9k/VDZDbvtJUgI/AAAAAAAAMW4/kLFm06741_Y/s1600/mata360.jpg" height="400" title="Kuva: Juhani Huuskonen" width="266" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kevään 1961 uudet ylioppilaat kokoontuvat Helsingin Kauppatorilla marssiakseen Sankarihaudoille. Mata ja Anja.</td></tr>
</tbody></table>
<div style="font-size: 16px;">
Kevään ylioppilaskirjoituksissa Tylyn suuressa salissa kahdeksantoistavuotiaan sydämen sai sykkimään tummasilmäisen mielitietyn läheisyys. Selvittiinhän kirjoituksista kohtuullisesti. Matan ä<span style="letter-spacing: 0px;">iti iloitsi ensimmäisestä kävelypuvusta, jonka sai hankituksi tyttärelleen lakkiaisiin. Ja iltapukukin teetettiin! Ystävältä äiti sai lahjaksi tarpeettomaksi käyneen silkkileningin. Luotto-ompelija leikkasi sen kankaanpaloiksi, käänsi nurjan puolen oikeaksi ja valmisti uudenveroisen juhlavaatteen. Leninki oli tummansininen, tulppaanimallinen. Huumaavan onnellisen päivän päätteeksi leijaili Mata rakkaan lakkipään käsivarsilla Kalastajatorpan parketilla.</span></div>
<div style="font-size: 16px; min-height: 19px;">
<span style="letter-spacing: 0.0px;"></span></div>
<div>
<span style="font-size: 16px; letter-spacing: 0px;">Syksyllä Mata osti ensimmäisen Marimekkonsa, pörrötti tukkansa ja liittyi pitkään jonoon Ateneumin portille. Ihmeekseen hän pääsi ensi yrittämällä opiskelemaan kuvataidetta. Poikaystävä pukeutui armeijan harmaisiin.</span></div>
<div>
<span style="font-size: 16px; letter-spacing: 0px;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://4.bp.blogspot.com/-EFeOd3mvTyU/TpmJJ9OPdoI/AAAAAAAAHi4/eaEt-XqRCsI/s1600/mata163.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://4.bp.blogspot.com/-EFeOd3mvTyU/TpmJJ9OPdoI/AAAAAAAAHi4/eaEt-XqRCsI/s1600/mata163.jpg" height="320" width="194" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Piirustus kirjeestä Anjalle 1961</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-FyHyIDF3GgU/VDZHVIO4K2I/AAAAAAAAMXI/DrI8kEVnbzk/s1600/mata361.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-FyHyIDF3GgU/VDZHVIO4K2I/AAAAAAAAMXI/DrI8kEVnbzk/s1600/mata361.jpg" height="464" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tulevia kuvaamataidonopettajia ja taiteilijoita Ateneumin kuvanveistoluokassa syksyllä 1961.<br />
Keskellä Mata uudessa Marimekossaan.</td></tr>
</tbody></table>
<div>
<span style="font-size: 16px; letter-spacing: 0px;"><br /></span></div>
<div>
<span style="font-size: 16px; letter-spacing: 0px;">Mata-nuken tarina ei yletä tämän pitemmälle, sillä elokuussa kertoja täytti yhdeksäntoista vuotta. Onneksi 18-vuotias ei saattanut aavistaa, miten suuria ja peruuttamattomia elämänvalintoja hän parhaillaan oli tekemässä.</span><br />
<span style="font-size: 16px; letter-spacing: 0px;"><br /></span>
<span style="font-size: 16px; letter-spacing: 0px;">Nuken valmistamisesta kerron Varamussalon blogissa: <a href="http://varamussalo.blogspot.fi/2014/10/mata-60-luvun-tytto.html" target="_blank"><b>Mata, 60-luvun tyttö</b></a></span></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<span style="letter-spacing: 0px;"><br /></span></div>
Marjattahhttp://www.blogger.com/profile/18135184431497885256noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6276492101820118813.post-11423671067600470142014-08-09T12:29:00.001-07:002015-07-15T00:06:51.631-07:00Kesäpäivänä, elämän näyttämöllä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-M0Jx-o56-c8/TWNupEdqn4I/AAAAAAAAM-8/pslYqmw4nyM/s1600/1922maalla.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="412" src="http://1.bp.blogspot.com/-M0Jx-o56-c8/TWNupEdqn4I/AAAAAAAAM-8/pslYqmw4nyM/s640/1922maalla.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><table cellpadding="0" cellspacing="0">
<tbody>
<tr>
<td style="margin: 0.5px 0.5px 0.5px 0.5px; padding: 4.0px 0.0px 0.0px 0.0px; width: 641.0px;" valign="middle">
<div style="font-size: 13px; text-align: center;">
Kesänviettoa Iitissä 1920-luvulla. Vasemmalta: Heikki Sinervä, Sirkka Sinervä,</div>
<div style="font-size: 13px; text-align: center;">
Margariitta Särkkä, Toivo Särkkä, Uuno Sinervä, istumassa: Kaisu Sinervä, Toini Pietikäinen</div>
<div style="font-size: 13px; text-align: center;">
Kuvaaja ehkä Väinö Helkiö</div>
</td>
</tr>
</tbody>
</table>
<br /><br /><div style="text-align: left;">
Kuin kohtaus vanhasta elokuvasta, eikö vain! Ehkä tunnelmasta jäi häivähdys kesävieraan, Toivo Särkän mielen pohjalle itämään. Hän ei vielä tuohon aikaan ollut elokuva-alalla. Epäilen kuvan ottajaksi tuttua opettajaa, jota voi kiittää monista hienoista valokuvista äitini albumissa. Missä on Sirkka, seurueen keskipiste, retken järjestäjä? Kukaan kuvan henkilöistä ei enää ole kertomassa. Kerkisin kuitenkin vanhan äitini, kuvassa 18-vuotiaan Toinin kanssa tutkia tätä kuvaa ja tunnistaa henkilöt. Kuvittelin että pikku-Heikin vieressä kivellä on suuri rantapallo. Nyt onkin katsottava tarkemmin. Rantapallolla on sormet! Sillä Sirkka siinä piilottelee ja keimailee valokuvaajalle:<br />
<br />
--Ei, minua ei saa valokuvata! Minä näytän ihan rumalta! Kuvatkaa Margariittaa, hän on niin kaunis!<br />
<div style="min-height: 16px;">
<br /></div>
Uuno turhaan maanittelee Sirkkaa, joka piilottaa kasvonsa. Ja niin kuvaan tallentuu hänen kirjava huivinsa. Kaisu kihertää ja Toini tuumaa, että tämä on taas niin äidin tapaista. Satavuotiaana Toini kertoi minulle oman muistikuvansa tästä retkestä. Enää hän ei ole kertomassa, ja huomaan olevani ainoa joka tämänkin pienen episodin tietää.<br />
<div style="min-height: 16px;">
<br /></div>
Olisipa jännittävää tunnistaa tuo paikka. Sirkka Sinervä, minun mummini, kertoo muistelmissaan kesämökistään Iitin Kimolassa 20-luvulla. Saaret ovat varmasti paikallaan tänäänkin, ja suuri kivikin voisi olla. Entäpä jos kuva on Hiidenvuoren rinteeltä? Jostakin aika läheltä kuitenkin.<br />
<div style="min-height: 16px;">
<br /></div>
Ilta hämärtyy. Veneen ääni loittonee järvenselällä Iitin Säyhteellä, missä tätä kirjoitan. Tänä yönä nousee täysikuu valaisemaan näyttämöä.<br />
<div>
<br /></div>
</div>
</td></tr>
</tbody></table>
<br />Marjattahhttp://www.blogger.com/profile/18135184431497885256noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6276492101820118813.post-6491875881587723292014-03-01T09:01:00.000-08:002015-07-15T00:10:40.286-07:00Liulau laskiaist!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://4.bp.blogspot.com/-ijF8_AAsJls/UxH7ChlUi3I/AAAAAAAAM-8/HYs9THUYVwU/s1600/kuperkeikka257.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="282" src="http://4.bp.blogspot.com/-ijF8_AAsJls/UxH7ChlUi3I/AAAAAAAAM-8/HYs9THUYVwU/s400/kuperkeikka257.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><i style="font-family: Times, 'Times New Roman', serif;"><br /></i>
<i><span style="font-family: Times, Times New Roman, serif;">Liulau laskiaist,</span></i></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif; font-size: large;"><i>minun mammallein pitkii pellavaittii,</i></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif; font-size: large;"><i>hurukselaisille huiskuntynkii,</i></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif; font-size: large;"><i>mämmäläisille mätäpäitä!</i></span></div>
<br />
<div style="margin-bottom: 12px; text-align: center;">
<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif; font-size: x-small;"><i>- J. Tyyskä, Anjala 1888</i></span></div>
<div style="margin-bottom: 12px; text-align: center;">
<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif; font-size: x-small;"><i><br /></i></span></div>
<div style="margin-bottom: 12px; text-align: center;">
<span style="font-family: inherit;">Lisää laskiaishuutoja löytyy<a href="http://www.finlit.fi/tietopalvelu/juhlat/paasiainen/huutoja.htm" target="_blank"> Suomalaisen kirjallisuuden seuran tietosivuilta.</a> </span></div>
<div style="margin-bottom: 12px; text-align: left;">
<span style="font-family: inherit;">Tänä laskiaisena eteläisen Suomen asukkaat aina Kauhavaa myöten näkevät lunta vain valokuvissa menneiltä talvilta. Täytyy siis varoa kaatumista alamäessä. Maistukoon silti laskiaispulla! Lapsuudessani sitä syötiin kuuman maidon kanssa. Ja täytteenä oli ehdottomasti marsipaania.</span></div>
Marjattahhttp://www.blogger.com/profile/18135184431497885256noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6276492101820118813.post-61499179434339949062014-02-19T03:30:00.001-08:002021-10-25T23:58:38.801-07:00Isoisäni ja yönkuningatar<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-NMp8tR7UerQ/UwOLR9FclNI/AAAAAAAAM-8/mQF4pim8YRI/s1600/yonkuningatar.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="http://2.bp.blogspot.com/-NMp8tR7UerQ/UwOLR9FclNI/AAAAAAAAM-8/mQF4pim8YRI/s640/yonkuningatar.jpg" width="446" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><div style="background-color: #f2ecdc; color: #323333; font-family: Arial;">
Eliel Warén ja yönkuningatar, <i>Selenicereus grandiflorus</i></div>
</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: inherit;">Olen kyllä tiennyt isoisäni rakkaudesta puutarhaan, mutta tämä kuva sai minut hämmästyksiin! Vastikään sen löysin albumista, joka on ollut Matti-veljeni hallussa. Kuvan taakse on isoäitini Elina Warénin sirolla käsialalla kirjoitettu:</span> </div>
<blockquote class="tr_bq">
<i style="font-family: Times, 'Times New Roman', serif;"><span style="font-size: large;">"Yönkuningatar Willa Warénin verannalla 8p. heinäk. iltahämärässä. Talon isäntä istuu kukan vieressä vertailemisen vuoksi (nim. miten suuret ovat kukat). Tässä ollut 12 kukkaa heinäkuussa."</span></i></blockquote>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Lasiverannan täyttää makea vaniljainen tuoksu, kun piirilääkäri Warén saapuu kotiin illansuussa. Neljä valtavaa kukkaa on puhjennut piikkiseen ja kiemurtelevaan ruukkukaktukseen. Nyt on valokuvaamisen hetki! Sillä aamulla kukat jo ovat lakastuneet. Ehkä kameran laukaisijaa painoi Elina-rouva? Tyynen ylpeyden voi aavistaa Elielin ilmeestä. Parran mallista ja väristä päättelen, että 20-luvulla ollaan. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kodin viihtyisyys ja kodikkuus oli Warénin perheen äidille tärkeää. Kodin piti olla sellainen, että siellä oli hyvä olla. Elina rakasti myös kasveja ja puutarhaa, mutta perheen isälle nämä olivat erityisharrastus. Eliel tutki luontoa ja kirjoitti myös joitakin lintutieteellisiä julkaisuja.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<span style="font-family: inherit;">Warénien muuttaessa Saarijärveltä Saloon oli isäni Paavo yhdeksänvuotias. Perheeseen kuului pikkuveli ja ottosisar, Paavon ikätoveri. Kolme isoveljeä kävi jo lyseota Helsingissä. Aluksi asuttiin vuokralla. Muutaman vuoden kuluttua valmistui suuri, kaunis talo Asemakadun ja Vilhonkadun kulmaan. "Mukautettua jugend-tyyliä", määritteli Eliel. Sinne hän raivasi rehevän puutarhan, istutti puita ja pensaita, kukkia monenlaisia ja vihanneksia tietenkin myös. Suihkulähde oli välttämätön, ja sellainen oli ollut myös entisessä asuinpaikassa, Saarijärven Koivumäellä. Puutarhan komistuessa lieveni kaipaus entiseen kotiin, vaikka säilyi varsinkin Elinan sydämen pohjalla. Sen voi huomata lukuisista kirjoituksista, jotka isoäitini on laatinut vuosittain perheen omaan joululehteen. Esimerkiksi: </span><br />
<blockquote class="tr_bq">
<i style="font-family: Times, 'Times New Roman', serif;"><span style="font-size: large;">"Kun tätivainajani sai kuulla, että me muuttaisimme Saloon, sanoi hän säälivällä äänellä:'No nyt teidät siirretään paratiisin yrttitarhasta erämaan hiekkaan.'" </span></i></blockquote>
<span style="font-family: inherit;">Siltä aluksi tuntui, mutta toimeliaana naisena Elina löysi pian paikkansa Salossa, ja puutarhan rakentaminen lääkitsi hänen kauneudenkaipuutaan. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
En ehtinyt tavata isovanhempiani, ja nekin jotka heidät tunsivat ovat jo siirtyneet pois ajasta. <span style="font-family: inherit;">Äitini oli vasta ehtinyt morsiamena tutustua valloittaviin appivanhempiinsa, kun nuoripari joutui suoraan häämatkalta rakastetun äidin ja anopin kuolinvuoteen äärelle. </span><span style="font-family: inherit;">Ei ole enää silminnäkijötä</span><span style="font-family: inherit;"> </span><span style="font-family: inherit;">kertomassa isovanhemmistani. Niinpä olen etsinyt kirjoituksista ja kuvista tietoa isoisäni puutarhaharrastuksesta. Oman puutarhan rakentamisen aloitin mieheni kanssa yli kaksikymmentä vuotta sitten, ja siksi tutkin näitä vanhoja kuvia hartain mielin.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-PHfwIRzQXN8/UwOLRpRjZxI/AAAAAAAAM-8/YsibHWvPU8M/s1600/salonkoti272.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="250" src="http://1.bp.blogspot.com/-PHfwIRzQXN8/UwOLRpRjZxI/AAAAAAAAM-8/YsibHWvPU8M/s400/salonkoti272.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><div style="background-color: #f2ecdc; color: #323333; font-family: Arial;">
Salon koti puutarhan puolelta</div>
</td></tr>
</tbody></table>
<br /><br /><span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://2.bp.blogspot.com/-IA-w8jJD6QY/UwRgvirrxGI/AAAAAAAAM-8/Nfjuf_UrEro/s1600/salonkoti2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="262" src="http://2.bp.blogspot.com/-IA-w8jJD6QY/UwRgvirrxGI/AAAAAAAAM-8/Nfjuf_UrEro/s400/salonkoti2.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><div style="background-color: #f2ecdc; color: #323333; font-family: Arial;">
Toivo, perheen kuopus ja Linda, kotihengetär Willa Warénin pihamaalla</div>
</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif;"><i><br /></i></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif;"><i>Tietolähteitä:</i></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif;"><i><b>Salolaisia toimen naisia 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella: Elina Warén </b>(o.s. Ignatius)(1867-1926). Julkaisija Salon akateemiset naiset ja Arna Inkari</i></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="http://www.ebm-guidelines.com/xmedia/duo/duo96079.pdf" target="_blank"><span style="font-family: Times, Times New Roman, serif;"><i><b>Eliel Jonathan Warén </b>(1854-1928)<b>,</b></i></span><i style="font-family: Times, 'Times New Roman', serif;"> Duodecim-seura 125 vuotta, Jaakko Ignatius</i></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<i style="font-family: Times, 'Times New Roman', serif;"><b>Eliel ja Elina Warénin häistä pian 100 vuotta</b>, Klaus Wariksen esitelmä sukukokouksessa 1987</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<i style="font-family: Times, 'Times New Roman', serif;"><b>Salon joulu,</b> Warénin perheen vuosittainen joululehti 1906-1921</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<i style="font-family: Times, 'Times New Roman', serif;"><br /></i></div>
<br />Marjattahhttp://www.blogger.com/profile/18135184431497885256noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-6276492101820118813.post-9237621101385606782014-01-09T06:58:00.000-08:002015-07-15T09:34:54.474-07:00Esivanhemmat valokuvassa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-qcwKbqO4aMQ/Us6uT_hzFFI/AAAAAAAAM-8/FRnr_BnmxCY/s1600/pietikaiset.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em; text-align: right;"><img border="0" height="400" src="http://3.bp.blogspot.com/-qcwKbqO4aMQ/Us6uT_hzFFI/AAAAAAAAM-8/FRnr_BnmxCY/s400/pietikaiset.jpg" width="293" /></a><a href="http://3.bp.blogspot.com/-lop7ytaeUoM/Us6uUkNr3HI/AAAAAAAAM-8/xUGKbqIdgcQ/s1600/Paavo%2Bja%2BHilda%2BRyyna%25CC%2588nen.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="http://3.bp.blogspot.com/-lop7ytaeUoM/Us6uUkNr3HI/AAAAAAAAM-8/xUGKbqIdgcQ/s400/Paavo%2Bja%2BHilda%2BRyyna%25CC%2588nen.jpg" width="265" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
</div>
<br />
<center>
<table border="0"> <tbody>
<tr><td><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br /></td><td><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br /></td></tr>
</tbody></table>
</center>
<div style="background-color: #f2ecdc; color: #323333; font-family: Arial; font-size: 13px; text-align: center;">
Hilda (o.s. Klinga) ja Paavo Ryynänen Korjaus: Erika (o.s. Fahlström) ja Anders Klinga</div>
<br />
<br />
Arvoitus ratkesi yllättävällä tavalla. Valokuvien kulissit ovat samanlaiset, koska pariskunnat kävivät tosiaankin samassa Pietarilaisessa valokuvaamossa! Eikä oikeanpuoleisessa kuvassa esiinny Pietikäisen sukua, vaan Hildan vanhemmat, jotka näin juhlistavat tyttärensä liittoa käymällä valokuvaajalla arvatenkin yhtä matkaa. Tämä selvisi Maija-serkkuni kommentista, joka juuri ilmestyi alle. Enpä arvaa milloin virhe on syntynyt, varmaan minun arkistoissani. Hienoa että saan tämän nyt korjata. Kiitos Maija!<br />
<br />
Juttuni lienee hyvä mutta puoliksi pötyä. Julkaisenkin Maijan albumista kuvat Mikko ja Beata Pietikäisestä, ukkini vanhemmista, ettei tarinani olisi aivan turha. Mainiota, että postauksia voi korjata jälkikäteen, toisin kuin lehtijuttuja.<br />
<br />
<center>
<table border="0"><tbody>
<tr><td valign="”top”"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-oNseOAWMBko/Uv0Ym0ncDzI/AAAAAAAALpM/RVEHN0OC5W8/s1600/pietikainen270.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="Mikko Pietikäinen" border="0" height="320" src="http://3.bp.blogspot.com/-oNseOAWMBko/Uv0Ym0ncDzI/AAAAAAAALpM/RVEHN0OC5W8/s1000/pietikainen270.jpg" title="Mikko Pietikäinen 1853-1919" width="219" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mikko Pietikäinen</td></tr>
</tbody></table>
</td><td valign="”top”"><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-ua_0LwkJUyM/Uv0Yq8Y94bI/AAAAAAAALpY/KvDDcWSb-cY/s1600/pietikainen271.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img alt="Beata Pietikäinen" border="0" height="320" src="http://3.bp.blogspot.com/-ua_0LwkJUyM/Uv0Yq8Y94bI/AAAAAAAALpY/KvDDcWSb-cY/s1000/pietikainen271.jpg" title="Beata Pietikäinen 1860-1919" width="221" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Beata Pietikäinen o.s. Valsi</td></tr>
</tbody></table>
</td></tr>
</tbody></table>
</center>
<span style="color: #660000;"><span style="font-family: Times, Times New Roman, serif;"><b>Alkuperäinen postaus </b>(jossa siis luulin Klingan pariskuntaa Pietikäisiksi)<b>:</b></span></span><br />
<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif;"><span style="color: #660000;"><br /></span>
<span style="color: #660000;">Vanhat valokuvat herättävät kiehtovia arvoituksia. Tunsivatko mummini ja ukkini vanhemmat toisensa jo nuorina? Sulhaset ovat jokseenkin saman ikäisiä. Huomasin juuri, että<i> pariskunnat ovat ilmiselvästi käyneet samassa valokuvaamossa!</i> Voisin vielä uskoa, että sama, ehkä saksalainen taustakulissi löytyi useammastakin ateljeesta, mutta verho ja pöytäliina samoin aseteltuna on jo omalaatuista. Onnistuisinkohan jäljittämään tuon valokuvaamon? Näiden skannattujen kuvien originaalit ovat jossakin tietymättömissä. (Olen hiukan muokannut seepia-sävyä, joten se ei tarjoa johtolankaa.)</span></span><br />
<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif;"><span style="color: #660000;"><br /></span>
<span style="color: #660000;">Beata ja Mikko vihittiin Viipurissa 1876. Mikon asuinpaikka kuitenkin oli Pietari tuolloin. Hilda ja Paavo vihittiin Pietarissa n. 1884. Vahvasti siis epäilen pietarilaista valokuvaamoa.</span></span><br />
<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif;"><span style="color: #660000;"><br /></span>
<span style="color: #660000;">Edvard, vaskiseppä Mikko Pietikäisen suuren perheen esikoispoika, lähti opintielle aikomuksenaan valmistua papiksi. Kauppias Ryynäsen (myös monilapsisessa) perheessä tarvittiin kesäopettajaa Sigridin pikkuveljelle. Kuinka löysikin sinne tiensä nuori teologian ylioppilas? Kuka tietää, ehkä vanhemmat sopivat järjestelystä? Pian he saivat huomata, että kesäromanssi oli syntynyt nuorten välille. Edvard vei vihille 16-vuotiaan Sigridin v.1902 vanhempien siunausten saattelemana. Tuosta liitosta on kasvanut jo tuuhea sukupuu sukupuiden äärettömään viidakkoon.</span></span><br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;">***</span></div>
Marjattahhttp://www.blogger.com/profile/18135184431497885256noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6276492101820118813.post-36859087592418755782013-12-21T07:56:00.001-08:002015-07-15T09:40:43.330-07:00Joulunviettoa Sigridin salongissa<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://1.bp.blogspot.com/-pHr74d3zRxM/TUqaRM6EtwI/AAAAAAAAM-8/E3YnXF1_eRc/s1600/1927_28aatto.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="428" src="http://1.bp.blogspot.com/-pHr74d3zRxM/TUqaRM6EtwI/AAAAAAAAM-8/E3YnXF1_eRc/s640/1927_28aatto.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><table cellpadding="0" cellspacing="0">
<tbody>
<tr>
<td style="margin: 0.5px 0.5px 0.5px 0.5px; padding: 4.0px 0.0px 0.0px 0.0px; width: 640.0px;" valign="middle">
<div style="font-size: 13px; text-align: center;">
Uuno Sinervä, Kaisu Sinervä, Toini Warén, Pirkko Pietikäinen, Sirkka (Sigrid) Sinervä, Heikki Sinervä,</div>
<div style="font-size: 13px; text-align: center;">
Lauri Ollila, Sirkka Pietikäinen, Paavo G. Warén, Helmi Pietikäinen, 1927 </div>
</td>
</tr>
</tbody>
</table>
</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Äitini albumista löytynyt vanha kuva kätkee kadonneen hetken. Olen yrittänyt määritellä ajan ja paikan, ja uskon nyt osuneeni oikeaan. Johtolanka on poika, joka ei kuulu perheeseen, pöydän oikeassa nurkassa. Hänen perheensä palasi Pariisista syksyllä 1927. Samana syksynä Sinervän perhe muutti Liisankadulta Kulosaareen (Brändö). Seuraavana kesänän maalattiin <a href="http://villamussalo.blogspot.fi/2012/01/missa-olet-lentajamadonna.html" target="_blank">"Lentäjän madonna".</a><br />
<i><br /></i>
<i>Sigrid-mummini </i>säteilee emäntänä pöydän päässä. Miten mukavaa saada tyttärensä jouluvieraiksi! Vain esikoinen Kaiju puuttuu joukosta. Ehkäpä matka Lieksasta asti oli hänelle liian pitkä ja kallis? <br />
<br />
<i>Uuno, </i>Sigridin satuprinssi vuosien takaa<i>, </i> on nyt leppoisa perheenisä ja liikemies. Tänään on kaikki ulkonaisesti hyvin, mutta lähestyvä lama heittää synkkiä varjoja. Liikeyritys on suistumassa kohti vararikkoa. Takana on muuttoja. Ensin myytiin oma asunto, ja kalustettiin suuri <a href="http://villamussalo.blogspot.fi/2012/01/mummin-nojatuoli.html" target="_blank">vuokrahuoneisto Liisankadulla</a>. Siellä asuessa järjestettiin kalliit hääjuhlat hotelli Kämpissä Toinille, kun hänet vei vihille mieluisa vävyehdokas Paavo, ilmavoimien kapteeni. Tänä syksynä on muutettu Brändön huvilakaupunginosaan. Sigrid on taas täynnä suunnitelmia. Uuno yrittää karkottaa huolet mielestään nyt jouluna.<br />
<br />
—Mitähän lyhyttukkainen <i>Kaisu</i> tutkii? Kolmetoistavuotias tyttö näyttää erehdyttävästi nykynuorelta kännykkää näppäilemässä.<br />
<i>—Toinin</i> hymy kääntyy sisäänpäin. Juhani-vauva uinuu viereisessä huoneessa, ja äidin tarkkavaisuus on siellä.<br />
—<i>Pirkko </i>on vaipunut ajatuksiinsa. Miten hän unelmoikaan äidistään koko lapsuusaikansa! Tyttäret ovat viimein aikuisuuden kynnyksellä tutustuneet äitiinsä, Toini-sisareensa ja sisaruspuoliinsa. Hämmentävää, että isä Edvard ja äitipuoli Iida eivät kuulu tähän piiriin. Pirkko aikoo vielä kirjoittaa päiväkirjaansa kaikesta tästä.<br />
<i>—Sirkka </i>ja <i>Helmi</i> rupattavat keskenään <i>Paavon</i> ohi. Helmi on jo kotiutunut äitinsä perheeseen jonne sai kutsun Toinin mentyä naimisiin. Hän auttelee kotona ja konttorissa, ja on saanut myös opinnot vauhtiin. Sirkka ihastelee Helmin rohkeaa kampausta, vaikka on hyvin tyytyväinen omaansakin. <br />
—<i>Paavo</i> on juuri tarjonnut kohteliaisuuden <i>belle-mèrelleen </i>ja saa <i> </i> hymyn palkakseen. Aivan varmasti he puhuvat Pariisista, sillä Sigrid on ankaran matkakuumeen vallassa. Paavolla on sieltä paljon kertomista. Yhdistetty hää- ja työmatka vietettiin Ranskassa. Keskustelu pysähtyy hetkeksi, kaikki odottavat salamavalon välähdystä. Kyllä, joulun jälkeen Sigrid lähtee matkalle Berliiniin ja Pariisiin, yksin!<br />
<br />
Kuka otti valokuvan? Hiukan epäilen <i>Yrjö tai Lyyli Ollilaa</i>, sillä heidän poikansa on kuvassa mukana, Heikin vieressä. (Äitini muisteli, että poikaa kutsuttiin Pojuksi.) Sinervät ja Ollilat pitivät tiiviisti yhteyttä tuohon aikaan. Yhteinen yritys,<a href="http://villamussalo.blogspot.fi/2013/10/mummini-ja-yrjo-ollila.html" target="_blank"> <i>Helsingin Taidevärjäämö,</i> </a>oli juuri perustettu. Se antoi toivoa taloudellisessa ahdingossa. Kulosaaressa perheet asuivat naapureina, ja helposti pistäytyivät kylässä puolin ja toisin. Ehkäpä Paavo, minun isäni, ojensi oman kameransa kuvaajalle. Paavo oli innokas valokuvaaja nuoresta pitäen.<br />
<br />
Ruokasali on pieni ja kodikas, huvilatyylinen. Posliinivadit seinällä kertovat Sigridin uudesta harrastuksesta. Kattolamppu näyttää kovin tutulta. Lapsuuden hämäristä nousee muistikuva ruokasalistamme Lapinlahdenkadulla. Mummini asui silloin leskenä Topeliuksenkadulla, ja oli hiukan jakanut kalustoaan tyttärilleen. Sigridin sivellin on kirjaillut unelmia ja haaveita värikkääseen posliinivatiin, joka on saanut paikkansa meidän olohuoneemme seinällä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />Marjattahhttp://www.blogger.com/profile/18135184431497885256noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-6276492101820118813.post-90370955082327367382013-12-04T11:24:00.002-08:002015-02-17T10:36:26.006-08:00Sirkka-nukke kertoo<div class="tr_bq">
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-XVupMmWAEzY/Up9vt5xPySI/AAAAAAAALiI/n93GrqJCrsw/s1600/IMG_5091.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="http://3.bp.blogspot.com/-XVupMmWAEzY/Up9vt5xPySI/AAAAAAAALiI/n93GrqJCrsw/s400/IMG_5091.jpg" height="400" width="268" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Uusin nukkeni: Heljä</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Ukkini Edvard, asemapäällikkö, kasvatti neljä tytärtä, jotka jäivät hänelle avioerossa. Avukseen hän sai uuden vaimon, Iidan, joka tarttuikin kasvatustyöhön kaikella tarmollaan. <br />
<br />
Ensin lähti kotoa maailmalle esikoinen Kaarin, valmistuttuaan kauppakoulusta. Tytöt kävivät Joensuun tyttökoulun kukin. Sirkka on ikäjärjestyksessä kolmas sisaruksista. Hän on jo kyläillyt Sigrid-äidin hämmentävän kauniissa kodissa, ja Toini-siskokin (minun äitini) on tullut tutuksi. Ehkä hän kirjoitti 18-vuotiaana Toinille näin:</div>
<br />
<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif; font-size: large;"><i>Joensuussa 1926</i></span><br />
<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif; font-size: large;"><i>Rakas sisko! </i></span><br />
<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif; font-size: large;"><i><br /></i></span>
<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif; font-size: large;"><i>Onnea nyt kovasti naimisiinmenon johdosta! Häämatka oli varmaan ihana, kiitos hienosta kuvasta jonka lähetit Ranskasta! Sinulla on ihmeen kaunis leninki. <u>Paavo</u> onkin taitava valokuvaaja. Kerroit että sait olla paljon yksiksesi, sillä häämatka oli samalla kapteeni-miehesi työmatka. Sepäs erikoista tosiaan!</i></span><br />
<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif; font-size: large;"><i><br />Minulla on sinulle hauska uutinen: pääsin kuin pääsinkin musiikkiliikkeeseen töihin! Arvaat varmaan että osaan pitää kitarat ja mandoliinit vireessä, ja milloin tahansa voin näyttää miten viulu soi. Aivan upeita haitareitakin on täällä, paljon komeampia kuin omani. Lauantai-iltaisin käyn tansseissa toisinaan. Olen tutustunut muutamaan mukavaan nuoreen. Enpä vielä sano enempää...</i></span><br />
<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif; font-size: large;"><i><br />Kävin äskettäin Helsingissä <u>Sigrid-äitiä</u> tapaamassa. Kyllä on vaikea nyt yhtäkkiä sanoa häntä äidiksi, semmoista hienoa rouvaa. Enhän muista häntä ollenkaan, sillä olin tuskin neljävuotias kun hän otti sinut ja lähti matkoihinsa.<u> Kaarin </u>on ainoa joka muistaa, hän oli jo 8-vuotias. Mutta ei hän halua kertoa. Semmoinen sanaton sopimus oli perheessä, että Sigridiä ei ole olemassa. Salaa kuitenkin uneksimme suloisesta omasta äidistä, varsinkin jos<u> Iida-äitipuoli</u> oli ollut liian ankara. Ja me kadehdimme sinua, sillä sinulla oli Äiti. Ja nyt olet kertonut, että sinä </i></span><span style="font-size: large;"><i style="font-family: Times, 'Times New Roman', serif;">salaa </i><i style="font-family: Times, 'Times New Roman', serif;">kadehdit meitä, joilla oli Isä! Eihän me ymmärretty, että sinä olit kovin yksinäinen lapsi. Meillä oli toisemme. Sisarpuolesi <u>Kaisu </u>taitaa olla vieläkin liian nuori ystäväksi, <u>Heikistä </u>puhumattakaan.</i></span><br />
<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif; font-size: large;"><i><br /></i>
</span><br />
<div style="text-align: right;">
</div>
<i><span style="font-family: Times, Times New Roman, serif; font-size: large;">- Jokohan <u>Ade </u>muuttaa Sigridin luokse asumaan, semmoisesta on ollut puhetta. Koti tuntuu tyhjältä kun Toini on mennyt naimisiin, sanoo S-äiti. Ade voi autella kotitöissä ja samalla opiskella. Ade on innoissaan, hän on aivan mutkattomasti hyväksynyt "uuden" äitinsä. Sitten jääkin Kontiolahden kotiin enää kuopus <u>Pirkko</u>. Tosin hänenkin on asuttava Joensuun kortteerissa kouluaikana. Kotiin pääsee käymään viikonloppuina jos ehtii junaan.</span></i><br />
<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif; font-size: large;"><i><br /></i>
<i>Ja Kaarin</i><i> on siis Lieksassa kirjanpitäjänä, muistat varmaan miten hän haki paikkaa kauppakoulun jälkeen. Ikävä on häntä.</i></span><br />
<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif; font-size: large;"><i><br /></i>
<i>Onnea vielä kerran sinne uuteen kotiinne Santahaminassa. Kesällä varmaan käydään katsomassa teitä oikein joukolla!</i></span><br />
<div style="-webkit-text-stroke-width: 0px; color: black; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; line-height: normal; orphans: auto; text-align: right; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: auto; word-spacing: 0px;">
<div style="margin: 0px; text-align: left;">
<i><span style="font-family: Times, Times New Roman, serif; font-size: large;"><br /></span></i></div>
<div style="margin: 0px; text-align: left;">
<i><span style="font-family: Times, Times New Roman, serif; font-size: large;"><br /></span></i></div>
</div>
<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif; font-size: large;"><i><br /></i>
<i style="text-align: right;"> pikkusiskosi Sirkka </i></span><br />
<div style="text-align: right;">
<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif; font-size: large;"><i><br /></i></span>
<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif; font-size: large;"><i><br /></i></span></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif; font-size: large;"><i><br /></i></span></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
Marjattahhttp://www.blogger.com/profile/18135184431497885256noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6276492101820118813.post-70851959497114194452013-11-17T04:47:00.000-08:002015-07-15T09:43:06.518-07:00Nukkeni kertovat sukuhistoriaa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://3.bp.blogspot.com/-lord_1afNcw/Uoiy3zcf-tI/AAAAAAAALgw/5NnkGhuAGIs/s1600/sigrid_e.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="640" src="http://3.bp.blogspot.com/-lord_1afNcw/Uoiy3zcf-tI/AAAAAAAALgw/5NnkGhuAGIs/s640/sigrid_e.jpg" width="385" /></a></div>
<br />
<br />
<div style="text-align: left;">
Hain <b>Sigrid-nukkeen </b>mallin mummini nuoruudenkuvasta<b>.</b> Kasvot, puku ja kampaus noudattavat kuvan vihjeitä. Mielikuvani ja muistoni aikuisesta Sigridistä toi ilmeeseen ehkä ripauksen päättäväisyyttä, jota 18-vuotiaalla ei vielä ollut. Taustalla häämöttää näkymä hänen kodistaan yli 20 vuoden päästä. Ehkä sellainen kangastelee jo nyt hänen haaveissaan. Sigrid unelmoi kauneudesta, musiikista, taiteesta ja iloisten nuorten seurasta.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Sirkka Sinervä (Sigrid) kertoo:</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<blockquote class="tr_bq">
<div style="text-align: left;">
<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif; font-size: large;"><i>Näin siis jouduin jo 16-vuotiaana ottamaan sen kohtalokkaan ja vakavan askeleen aivan kokemattomana ja lapsellisena koulutyttönä. Sanot ehkä "Miksi eivät vanhempasi estäneet". Sen ajan käsityksen mukaan mikään ei olisi ollut varmempi turvapaikka nuorelle villille tytölle kuin avioliiton rauhaisa satama. Ja varsinkin kun vanhempani olivat itse onnellisia, oli se heidän mielestään onnellisin ja parhain ratkaisu. </i></span></div>
</blockquote>
<div>
<div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<b>1905 </b></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: left;">
Pietikäisen pieni perhe asuu nyt Helsingissä. Sigrid on taas elämästä innostunut, täynnä uskoa ja toivoa tulevaisuuteen. Hän on saanut toimen! Metsähallituksesta järjestyi työpaikka. Sigrid voi nyt jättää lastenhoidon ja ikävät kotitaloustyöt luotettavalle apulaiselle. </div>
</div>
<div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: left;">
Edvard (minun ukkini) rakastaa rauhallisia koti-iltoja töiden jälkeen ja rakentelee leikkikaluja pikku Kaarinin iloksi. Sigridiä se harmittaa. Miehestä ei saa juttuseuraa, hän on luonteeltaan hiljainen. Miehen pitäisi jatkaa kesken jääneitä lukujaan papiksi! Mutta nyt on Sigrid löytänyt ystäviä, joiden kanssa voi filosofeerata ja musisoida. Hän haluaa ”<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif;"><i>lukea, laulaa ja iloita kuten nuoret</i></span>”. Ovet ovat auki elämään! Kuitenkin, kovin pian, uusi pienokainen ilmoittelee tulostaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://1.bp.blogspot.com/-hH4RbMDkGBE/TVoyMHPdiFI/AAAAAAAAM-8/XeZHaerZkBw/s1600/sirkka_kaiju_e.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="http://1.bp.blogspot.com/-hH4RbMDkGBE/TVoyMHPdiFI/AAAAAAAAM-8/XeZHaerZkBw/s320/sirkka_kaiju_e.jpg" width="239" /></a></div>
<br /></div>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Nukkien valmistamisesta kerron <a href="http://varamussalo.blogspot.fi/search/label/Nukke" target="_blank"><b>Varamussalossa</b></a></div>
<div>
<br /></div>
</div>
Marjattahhttp://www.blogger.com/profile/18135184431497885256noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6276492101820118813.post-56981724421113277572013-11-03T11:46:00.001-08:002015-07-15T09:45:37.160-07:00Lyhyt, kaunis satu mummini vanhemmista<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="http://3.bp.blogspot.com/-lop7ytaeUoM/Us6uUkNr3HI/AAAAAAAAM-8/xUGKbqIdgcQ/s1600/Paavo%2Bja%2BHilda%2BRyyna%25CC%2588nen.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="http://3.bp.blogspot.com/-lop7ytaeUoM/Us6uUkNr3HI/AAAAAAAAM-8/xUGKbqIdgcQ/s400/Paavo%2Bja%2BHilda%2BRyyna%25CC%2588nen.jpg" width="265" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hilda ja Paavo Ryynänen</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<span style="font-family: inherit;">Vakavana odottaa nuoripari valokuvaamossa negatiivikuvan valottumista kameran lasilevylle. Onko kyseessä kihlajaiset vai häät, sitä en saata tietää. Enkä sitä miten supisuomalainen <i>Paavo </i>onnistui taivuttelemaan <i>Hildan</i> äidin liitolle suopeaksi? Äiti, <i>Erika Klinga</i>, oli ruotsalaista <i>Fahlströmin</i> sukua ja oli vannottanut tytärtään ettei tämä vain naisi ketään suomenkielistä maalaistolvanaa. Mutta arvatenkin Paavon luontainen viehätysvoima tehosi tulevaan anoppiin, sillä häät pidettiin kun Hilda oli tuskin 18-vuotias. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br />
Esikoinen, minun mummini <i>Sigrid</i>, syntyi pian, ja sen jälkeen ilmaantui perheeseen pienokaisia toinen toisensa jälkeen. Lapsia syntyi kaiken kaikkiaan kymmenen (joista kaksi kuoli vauvana). Noin tiukalle tuskin enää milloinkaan solmittiin Hildan korsetin nyörejä.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br />
<i>Sirkka Sinervä</i> (entinen Sigrid ) muistelee lämmöllä vanhempiaan. Paavo oli kauppias ammatiltaan. Perhe muutti Pietarista Suomeen, kun Sigrid vielä kävi koulua. Hän asui tätinsä luona koulunkäynnin viimeiset vuodet. Kesälomat kotona olivat onnellista aikaa. </span><br />
<br />
<blockquote>
<span style="font-size: large;"><i><span style="font-family: Times, Times New Roman, serif;">—Asuimme siis maalla Suomenlahden rannalla Kuokkalan pitäjässä. Suolaiset aallot virkistivät ja kuuma hiekka oli parantavaa. Ihana oli loikoilla auringon paisteessa ja tervehtyä. Nämä kesäiset päivät ovat lapsuuteni ihanimmat muistot. Viihdyimme kaikki niin hyvin koko sisarusparvi yhdessä onnellisessa pesässämme.</span></i>
</span><br />
<span style="font-size: large;"><i><span style="font-family: Times, Times New Roman, serif;"><br /></span></i><i><span style="font-family: Times, Times New Roman, serif;">Äiti ja isä olivat hyviä, kristillisiä, rauhaa ja yksinäisyyttä rakastavia ihmisiä. Heille riitti perheen piiri. Kirjallisuutta ja musiikkia aina harrastettiin vapaahetkinä. Isäni itse laittoi kanteleita ja niitä soitteli. Hän maalaili mielellään. Äitini taas harrasti kirjallisuutta. Minäkin sain usein lukea ääneen ruotsia äidilleni, mikä oli erittäin hyvä. Opin ruotsia helposti myöhemmin.</span></i></span></blockquote>
<span style="font-family: inherit;">(Lapsena ihmettelin, miksi äitini muisti monia ruotsinkielisiä riimejä. Ne tulivatkin kaukaa!) </span><br />
<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-size: large;"><span style="font-family: Times, Times New Roman, serif;"><i>—Aina ennen nukkumaanmenoa luki ja rukoili isä iltarukoukset. Niin nukuimme rauhallisesti, vahvasti uskoen ettei kukaan voisi meitä häiritä, sillä isä oli lukinnut </i></span><i style="font-family: Times, 'Times New Roman', serif;">kaikki ovet </i><i style="font-family: Times, 'Times New Roman', serif;">sellaisella avaimella, jota ei kukaan pystynyt avaamaan, nimittäin tekemällä ristinmerkin.</i></span></blockquote>
<span style="font-family: inherit;">Sigrid solmi jo 16-vuotiaana tytönhupakkona avioliiton teologian ylioppilas <i>Edvard Pietikäisen </i>kanssa, vanhempien luottavaisella suostumuksella. Syntyi <i>Karin Teresa</i>, syntyi <i>Toini Tellervo (</i>minun äitini<i>)</i>. Sitten kohtasi perhettä ankara isku. 19-vuotias Sigrid joutui äkkiarvaamatta suurperheen äidiksi. Hilda-äiti kuoli lapsivuodekuumeeseen kymmenennen lapsen syntyessä. Paavo sairastui ja kuoli niin pian, ettei hautajaisten välillä ollut kuin viikko.</span><br />
<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif;"><br /></span>
<br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif; font-size: large;"><i>—En osannut ollenkaan ymmärtää ensin ettei heitä enää olisi olemassa. Heidän elämänsä lyhyt onnellinen satu oli siis lopussa. Isäni sanoi: "Koska minun maallinen tähteni on sammunut, en minäkään voi elää. Me lähdemme yhdessä tuntemattomaan maahan, äiti odottaa minua."Ja niin se kävikin. He lähtivät yhdessä ja lapset jäivät tänne kuin linnunpoikaset yksin, minä vanhin ja Astrid nuorin.</i></span></blockquote>
<span style="font-family: inherit;">Sirkan muistelmissa näyttäytyy nuoresta pitäen tarmokas virkanainen, ei kotiäiti. Synnyttäminen keskeytti vain tuokioksi työt. Kotiapulainen oli aarre. Nyt hänestä oli paljon apua suurperheen hoidossa.</span><br />
<blockquote class="tr_bq">
<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif; font-size: large;"><i>—Yöt hoitelin lapset, päivät toimessa ja illoin kotihuolet. Syvä suru vanhempieni menettämisestä ja huoli sisaruksieni huolenpidosta rasittivat hermostoani tavattomasti.</i></span></blockquote>
<span style="font-family: Times, Times New Roman, serif;"><i><br /></i></span>
<span style="font-family: inherit;">Vähitellen järjestyi sisaruksille kodit tai kasvatusvanhemmat, ja elämä löysi uomansa. Kolmas lapsi ilmoitteli tulostaan Pietikäisen perheessä. Mutta Sigrid odotti elämältä jotakin aivan muuta.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>Marjattahhttp://www.blogger.com/profile/18135184431497885256noreply@blogger.com0