Erkki Warén
 |
| Morfar. Erkki Warén?1909 [Karl Ignatius 1837-1909] |
Nyt on hänkin poissa. Syksyllä jo aikaiseen saivat mormor, äiti, isä, tädit, enot, serkut ja Erkki, Matti ja Harry ynnä suunnaton joukko maan parhaita tiede- ja valtiomiehiä, naisia, ylioppilasosakuntiakin joukossa y.m., viedä morfarin viimeiseen lepoon Helsingin vanhalle, kauniille hautausmaalle. Sinne morfari laskettiin, ja ihanista kukista muodostui korkea valli hänen haudalleen, ja haikea suru meidän sydämiimme jäi vaan jäljelle. Se oli äidin isä…
Mutta morfari oli jo elämässä voimakkaimman ajan ehtinytkin elää, hän itse tiesi jo kyllä kuolemankin voivan olla lähellä. Ja siksi täytyykin surumme olla ilman katkeruutta ja päinvastoin olkaamme kiitollisia siitä, että morfarin elonlanka niinkin kauan on kestänyt. Sillä morfarimme oli ankara työmies.Lapsilla ei voi olla aavistustakaan sen työn suuruudesta, mitä morfari on tehnyt. — Monen ihmisen elämä kuluu onnellisessa ja ahkerassa työssä, mutta kaikkien osaksi ei tule maailmassa sellainen toimi, että se herättäisi ihmisten huomiota, tunnustusta tai sitten vastustusta. Morfarilla oli tällainen huomattu elämäntyö. Hänen parhaat voimansa ovat kuluneet isänmaan palveluksessa, ja isänmaamme on aina muistava ne suuret ansiot, mitkä morfarilla siinä on ollut.
Morfari on ollut opettaja, tiedemies ja valtiomies ja on kaikilla näillä aloillaan ollut maan parhaita poikia. Ymmärrättekö lapset, mitä se merkitsee. Ja morfari ei ole tullut kuuluisaksi ainoastaan täällä meidän pikku Suomessamme, vaan suuressa maailmassakin, ulkomailla. Ja kun morfari kuoli, lähettivät monet tunnetut ulkomaalaiset miehet osanottotervehdyksensä mormorille.
Niin, meille on ehkä morfari tunnetumpi ja rakastetumpi toisella tavalla. Ei suurena valtiomiehenä, vaan arvokkaana, juhlallisena, herttaisena ja rakastettavana isoisänä. Suvun keskipuuna, jonka ympärillä on niin hauskaa, niin lämmittävää ja turvallista olla. Ja kun ajattelemme isoisää, niin loistaa hän meille esimerkkinä; lapsenlapseni, ole siveellinen, ole rehellinen, ole ahkera, lujatahtoinen, ole rohkea ja rakasta isänmaatasi! — Niin opettaa meille morfarin muisto. Kumpa vaan osaisimme kulkea hänen viittomaansa tietä; vaikkei niin suureen kunniaan kaikki voi päästäkään, niin yrittäkäämme päästä onnelliseen elämään, jonka tuottaa jalo mieli ja hyvin tehty työ.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti