Matti Warén
Rakkaat Vanhemmat, veljet ja Katri-sisko ja Immu!
Tunnen jo hyvin joulupöydän siellä kotona: Kasa postikorttia maljassa, valkosella liinalla, manteleita, pähkinöitä, rusinoita ja muuta syötävää. Ja tämä meidän joululehtemme välkkyy keskellä ja lupaa paljon hyvää, ja jokainen odottaa sitä. Se on salaperäinen aitta, johon sisältyy yhdessäoloa ja koko joulun olemus personifioituna. Eipä kumma , sillä onhan siihen jokainen perheenjäsen roponsa antanut, jotta sen sisällys olisi mahdollisimman monipuolinen, ja ettei kyniä puutu Warénin perheessä, sen arvaa kun tietää, että monasti on ehdotettu ”Salon Joulu” luettavaksi kahdessa erässä, kun yhdellä kerralla ei keritä. Mutta onko koskaan sitä lehteä jätetty kesken, en varmaan muista, vaan luulen, että ei ole maltettu olla kuulematta, mitä kullakin on sanomista.
– Isän kirjoitukset ovat , kuten aina, mielenkiintoiset, arvokkaat meille lapsille kuulla ja hyvin kirjoitetut,
– Äidillä on aina ollut herttainen ”revyy” perheen jäsenistä, alkukirjoitus, joka oikeastaan antaa koko tunnelman lehdellemme, tuo joulun mukanaan, kertoo vuoden vaiheet perheessämme, kokoo yhteen sen jäsenet, kruunaa lehtemme siksi mikä se on, rakkaaksi ja hauskaksi joulutraditsioniksemme. On kuin Äidillä olisi paljo yhteistä Topeliuksen kanssa! Lennokas kynä ja lämmin herttainen tyyli. Ja varmaan säteilivät silmämme kilpaa kuusen kynttelien kanssa, kun Äiti luki meille tätä keksimäänsä joululahjaa, Joululehteämme ja sen alkukirjoitusta.
– Erkin kirjoitukset, tyylillisesti mainiot, joissa oli, kuten vanhemmalle veljelle sopii, hiukan opettava sävy, ja ylen hauskat runot, jotka muotonsa ja sisältönsä puolesta vetivät kaikkien suun nauruun.
– Matillakin on väliin, heikkona Erkin kaikuna, vuotanut samanlainen rimmintekosuoni, ja proosana on ilmestynyt muistaakseni vanhan raamatun kielisiä historioita;
– Harry kirjoittaa säännöllisesti — astronomiasta, josta hän antaa erikoisen omaperäisiä kuvauksia, tai filosofisia mietelmiä, jotka kaikki kuullaan suurella ilolla.
– Perheen ensiluokan humoristi on Paavo, joka hallitsee murrejuttuja ja taiteen kuvailujen ym. kaiken elollisen kertomisen taidon sangen kiitettävästi. Jollei Paavon jutuille saa nauraa, jää koko lehti kalpeaksi pila- ja huvipuoleltaan, joka sillä on kuitenkin sangen tärkeänä osana.
– Immu kun tuli perhejoukkoomme, sai heti joulukynän käteen jota hän käyttelee iloksi kuulijoille perhejoukossamme, rutiinilla ja huumorilla kuvaillut juttunsa ovat lehdellemme kunniaksi.
– Kaisu on noudattanut muistaakseni, väärin kyllä, raamatun ohjetta että ” nainen vaietkoon seurakunnassa”
– Toivo on myös ollut kapeamielinen kynään tarttumaan, mutta muistaakseni hän sen kuitenkin on tehnyt ja menestyksellä, vaan olisiko tämä vaan minun ja muitten hurskas toivomus, joka nyt tätä kirjoittaessani tuntuu jo tapahtuneelta tosiasialta muistissani.Mutta ehkäpä tämän vuotiseen joululehteemme on Toivokin, perheen Muru silloin kun joululehti ensikerran ilmestyi v. 1906 Koivumäellä, antanut kirjoituksen, josta on oksat poissa. Luultavasti se on perhosista, tai ” lisiä Harry-veljen tutkimuksiin sopivimmasta tavasta hoitaa 300 kappaletta puolen millimetrin pituisia toukkia, etteivät ne putoa lehdeltään, eivät huku, tee nälkälakkoa tai muutoin menehdy” . Tai ” keinoista parantaa sairaita toukkia, jotka potevat liioista päistä aiheutuneita syömähäiriöitä”, t.m.s.. Joulukuusi on myös elävästi edessäni! Enkeli latvassa on aina sama lapsuudenaikaisilta ajoilta, liput ja hopeanauhat. Lasipallot vaan rikkoutuvat ja harvenevat, mutta muistoja ja mielikuvia, aikaisia lapsuustunnelmia, joita niitä katsoen saa, on mahdoton kuvata. Kertovatpa ne jo Koivumäen jouluista, lumista, joilla olemme hiihdelleet, ja jotka ovat aikoja sitten sulaneet taas uusiksi lumiksi tullakseen: suuresta ihmeellisestä joulujuhlasta, jännittävästä pukin tulosta, riemuisista lahjoista, leikeistä, koko lapsuudesta; kertovatpa Salon kodin ihanista yhdessäoloista, jouluista, joita rakas Äiti aina on lämmöllä ja rakkaudella valmistanut muille iloksi, ja onpa joulu meillä saatukin kokonaiseksi ja koskettavaksi juhlaksi, perheen suureksi yhteiseksi hetkeksi.
Ja varmaan ne ovat hyvät olleet, ne Salossa vietetyt joulut, kun niin olen kaikki jo näkevinäni edessäni. Koetanpa siirtää samaa iloa tännekin, niin voimme ajatella, että kahdessa paikassa joulunriemua Warénien hengessä vietetään, — niin, eiköhän Erkkiläiset myös tee parastaan —, kun nyt vaan saisi lakankäryä tarpeeksi huoneeseen, tuona aattoiltana hajua, joka on aivan välttämätön, jotta joulusta tulisi salaperäisen arvokas. Keittiössä on se puhina ja pauhu, mikä suuren juhlan valmistamiseen kuuluu. Siellä leivotaan, paistetaan hirveästi, Anni ylen ahkerana emäntänä on hommannut kinkunkin ja lipeäkalaa, ja riisiryynipuuroa saan odottaa varmuudella. Karamelleja kaivetaan esiin, ja minä aion lukea joulutekstin, ”niinkuin oikeissakin taloissa”, mandoliini saa tällä kertaa tehdä pianon virkaa ja soittaa joulupolskan ja ” enkeli taivaan” — ja tämä on vasta esinäytös, sillä alhaalla se vasta oikea jouluaaton humu alkaa. Ja Saarijärveläinen joulusauna tehdään meille aatonaattona. 2 joulukuusta olen jo hommannut seisomaan saunan ulkopuolelle, ne pannaan kynttilöin koristeltuna, saunakamarin tehdessä sähkövaraston virkaa itse saunaan, johon Oulunkylän kartanosta tilasin olkia, ja meidän kiltti Rauha osaa ne sitoa asianmukaisella tavalla. Kaljaa vaan ei taideta saada. No, vaahtoava olut tehkööt sen virkaa, pianhan Salossa saamme joulukaljaa, vai onko sielläkin tänä jouluna kaljalakko? Olen myös kiireestä huolimatta kirjoittanut Annille ja minulle joululehden alun, jossa oleva ainoa artikkeli vastaa Äidin artikkeleita ”Salon jouluissa”. Alas olen myös suunnitellut lehteä, johon Dolly on jo kirjoittanutkin runon leikilliseen sävyyn. Huomenisena, itse jouluaamuna, vie Oda meidät kaikki autolla Helsingin pitäjän kirkkoon Tikkurilassa. Pian sinne tulee Odan ja Thyran häät, ja sen jälkeen tapaamme Uuden Vuoden aattona siellä, ja teemme uuden jouluillan, minä luen Annille joululehteä, jouluaaton ruuat esiintyvät uudelleen, ehkäpä Erkkiläisetkin ovat silloin koolla. Kunhan terveys, elämän a ja o, saisi meille kaikille säilyä; ja erikoisesti ajattelen rakasta Äitiä, että Äiti jaksaisi iloita mukana juhlassa, jonka Äiti nuorille niin hauskaksi laittaa. Toivon hartaasti sitä. Muutoin ei jouluriemua synny, vaan kyllä harras, kohottava perhejuhla; muistojuhla joulun Salon kodissa aina on. Toivonpa siis hauskaa joulua, jolloin surut eivät paina, jolloin se oikea jouluviikon humu egyptin lihapatain, joulutorttujen, joulupullien, kaljan ja joululehden ääressä alkaa kestääkseen siksi kunnes mekin sinne kerkiämme. Hauskaa joulua kaikille
toivovat Anni ja Matti
[ Kappaleenjako ja alleviivaukset MH]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti