Kansikuva Matti Warén 1913 © Kuvasto 2021
Eliel Warén
Kun lapset taas kokoontuvat iloiseen joulunviettoon runsaasti koristetun joulukuusen ympärille ja vastaanotatte monet joululahjanne, niin tuskin tulette ajatelleeksi keitä kaikkia teidän on kiittäminen siitä, että teillä nyt on niin hyvä olla. Lähinnä vanhempia, jotka teistä huolta pitävät, on teidän myöskin kiittäminen isovanhempia, jotka aikoinaan ovat päivän huolen kantaneet ja ahkeruudellaan ja uskollisuudellaan perustaneet teidän vanhemmillenne ja siten teillekin tyydyttävän aseman.
Vanhemmat lapsistamme muistavat vielä mummin toisena äitinään Helsingissä koulua käydessään, vaan nuoremmat lapset muistavat häntä vaan vanhana mummina, joka ei enää ole jaksanut paljo askarrella, vaan joka kuitenkin tyynellä rauhallaan on luonut rakkautta ja lämpöä ympärilleen. — Mummi ei kuitenkaan ole aina ollut vanhuuden heikko. Minä muistan hänet nuorena äitinä, joka piti jokaisesta 10 lapsestaan huolen, ja minkälaisen huolen? Luuletteko että hän tilasi ja teetti vaatteita? Ei, hän nousi ylös joka aamu kello 5 ja istui sitte tuntikausia rukin ääressä ja kehräsi kudelankaa, sukkalankaa ja mitä kaikkia sitä tarvittiinkaan.
Sitte hän asetti loimilangat kangaspuille ja kutoa helskytteli päiväkaudet kankaita, milloin täysvillasia, milloin puolvillasia, milloin pumpuli- tai liinakankaita. Täten saatiin perheen pukukankaat ja liinavaatekankaat, ja että ne pukivat ja lämmittivät hyvästi, siitä oli takuuna rakkaus millä ne oli valmistetut. Waan kankaita ei vielä päälle puettu. Sentähden mummi itse myöskin leikkasi ja ompeli niistä vaatteet. Sen ohella mummi itse neuloi ja paikkasi sukat.
Vaan luuletteko että mummilla ei vielä ollut muitakin velvollisuuksia. Oli kyllä. Lukuisa perhe oli myöskin pidettävä ruuassa ja valossa, ja tämä oli kokonaan toista silloin kuin nyt. Ruokavarat piti järjestää itse kotona varastoon ja säilyttää. Sen tähden oli mummin monta kertaa päivässä käytävä maitoaitassa ynnä liha- ja jauhoaitassa. Maito oli kuorittava ja voi kirnuttava ja suolattava. Syksyllä oli lahdit toimitettava, makkarat ja syltyt valmistettava, kynttilöitä valettava ja millä lailla? Nykyään vain valon saamiseksi väännetään sähkönappia, ja vähän ennen lähetettiin puodista ostamaan lamppuöljyä, jota lampuissa poltettiin, vaan toista mummin nuoremmalla ajalla. Lahdin aikana syksyllä koottiin talit omista lehmistä, sulatettiin, ja sulassa talissa kastettiin pitkään tikkuun pujotettuja pumpulisia sydämiä niin kauan että niiden pinnalle jähmettynyt tali muodosti kynttilänvahvuisia puikkoja. Tällöin tehtiin myöskin muutamia kolmihaaraisia kynttilöitä, jotka sitte poltettiin joulun aikana, ja se vasta oli juhlallista. Näitä kynttilöitä piti alinomaa niistää, s-o kynttiläsaksilla leikata palavasta kynttilästä liikasydän pois, sillä se ei palanut itsestään kuten steariinikynttilöissä.
Silloin oli emännillä niinkuin nytkin vielä velvollisuuksia vietaitakin kohtaan. Eikä ainoastaan tavallisia vieraita, jotka olivat kahvitettavat ja puhuteltavat, vaan vieläpä pitää kestikievaripitoa paremmille matkustavaisille. Siihen aikaan ei näet ollut tapana kuten nyt, että matkustavaiset olisivat olleet yötä ja syöneet majataloissa. Ei, sieltä ne vaan saivat hevosen; vaan rieskaa ja yökortteeria saadakseen ne poikkesivat maapappiloihin. Monta kertaa sai mummikin tarjota, tietysti ilmaiseksi, sekä ruokaa että yösijaa tällaisille aivan tuntemattomille matkustavaisille.
Mainitsin jo, kuinka mummi itse ompeli vaatteet, vaan luuletteko että hän ompeli masiinalla? Ei, semmoista ei silloin vielä ollut keksitty. Mummi oli jo puoli-ijässään, kun hän vasta sai ompelukoneen.
Adolfina Warén o.s. Aschan 1832-1914
Mitenkä oli mahdollista ennättää suorittaa näin monipuolinen työ? — Sen ennätti ainoastaan ahkera, yhtämittainen työ kello viidestä aamulla kello yhdeksään illalla.
Tämän ohella ei mummi kuitenkaan vaipunut työn orjaksi eikä aineellisuuteen. Jo nuoruudestaan pitäen oli hänen henkinen silmänsä avautunut elämän korkeimmille kysymyksille. Kaiken työn ja toimen ohella oli hänellä päivittäin aikaa hetkeksi koota ajatuksensa ijäisyyden kysymyksiin ja lähestyä Herraa kiitoksessa ja rukouksessa.
Tämmöinen ehjä maailmankatsomus ja väsymätön työ on antanut mummille voimia suorittamaan harvinaisen pitkän ja siunausrikkaan päivätyön. — Minä toivoisin että lapset tuntisitte tämän mummin kauniin elämäntyön ja koettaisitte sitä voimienne mukaan seurata.
Isä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti