Elina Warén
Joulu-ilta! Kuinka kauniilta sointuukaan tuo sana vieläkin korvissani — vaikkakin olen jo ”hopea-morsian” ja lapseni suuret — toinen puoli heistä aikamiehiä! ”Joulu-ilta” on kuin kaunis vieno soitto joka kaikuu huurteisen metsän puista ja iloon yhtyy kulkusten kilinä. Ja maisema sellainen kuin se muinoin oli jouluna keski-Suomen saloilla! —Salossa ei ole lunta, ei kulkusten kilinätä kuulu kaduiltamme, vaan kun kirkasta kuutamme katselemme, valtaa meitä samanlainen juhlatunnelma kuin lapsuusvuosinakin , ja sydän täyttyy kiitollisuudesta ja ilosta.
Onhan toki kiitollisuuteen syytäkin! Koti oma on taas meillä! Sen suurilla uhrauksilla meille isäkulta rakensi. Ei ole helppoa ollut vanhoilla päivillä taas uudestaan aloittaa, perustuksia myöten ihan kodin uuden nostattaa, vaan sen hän on tehnyt rakkaudesta meitä omiaan kohtaan. Hän on tahtonut rakentaa sellaisen kodin, jonne kaikki lapsemme aina ilolla rientäisivät, missä sitten muutoin asuisivatkaan, tulevaisuudessa kaukanakin lapsuuskodistaan ja jossa voisivat tuntea onnea ja viihtymystä, rauhaa ja lepoa. Tämä uusi koti yhdistäköön lujilla siteillä meidät kaikki, ja jokainen tehkäämme voitavamme, jotta se säilyisi puhtaana, kauniina, lämpöisenä ja kodikkaana. Kovat sanat älköön kaikuko näiden seinäin sisällä, eikä epäsopu ja tyytymättömyys koskaan täällä löytäkö asuinsijaa! Vaan niinkuin paimenille muinon kaikui tuo ihana joululaulu ”Kunnia Jumalalle korkeudessa, maassa rauha ja ihmisille hyvä tahto” — niin täyttäköön se meidänkin sydämemme, se sama laulu tänä iltana erittäin ja aina, — joka päivä, silloin on kotimme onnen ja rauhan koti, ja silloin te lapset rakkaatkin vielä vanhoina harmaahapsisina voisitte sitä ilolla ja rakkaudella muistaa. Tämä koti se onkin nyt meidän kaikkein iso ja kallis joululahjamme — ja tätä tämän kodin ensimmäistä joulua on rakas vanha mummimmekin tullut kanssamme viettämään. Kun nyt hän, vanhana, kokeneena istuu joukossamme, tuntuu joulukin oikein erikoisen juhlalliselta ja rakkaalta. Kiitos mummi että tänne jaksoit tulla oman poikasi kotia siunaamaan, kiitos isä-kulta, että jaksoit taaskin kodin oman omillesi pystyttää ja kiitos taivaalliselle Isällemme että tähän päivään asti olet antanut tämän kodin eheänä pysyä, ja koonnut meidät kaikki terveinä taas joulukuusen ympäri. Anna tämän eteenkin päin pysyä rikkomattomana, ja anna terveyttä ja voimaa isälle, jonka hartioilla kaikki huolet ja taakat painavat, että hän jaksaisi olla vuosikymmeniä vielä kotimme tukena ja turvana. Iloista Joulua rakkailleen kaikille,
toivoo äiti
Salon koti. Perhealbumi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti