Adolfina Warén 1832-1914
Eliel Warén
Viime vuonna kirjoitti isä joululehteen lyhyen esityksen mummin kauniista ja pitkästä elämäntyöstä. Silloin hän vielä eli, vaikka tuskin enää jaksoi kuunnella tätä esitystä itselleen luettavan. Me kyllä aavistimme ettei mummi enää olisi elävien joukossa tänä jouluna. Ja niin nukkuikin hän kaipaamaansa ijäiseen rauhaan viime helmikuun päivänä ja haudattiin meille kaikille rakkaan Keuruun luonnonihanaan vanhaan hautausmaahan isoisän ja Lydia-tädin viereen. Siellä lepää myöskin teidän nuorin setänne Pekka. Heidän haudoillensa on pystytetty kaksi hautakiveä, varustettu rakkaiden vainajien nimillä. En kerro enää uudestaan sitä mitä jo sanoin viime jouluna, vaan pyydän vaan vielä kaikkia lapsia säilyttämään lempeää mummivainajaa rakkaassa ja kiitollisessa muistossa. Hänen väsymätöntä rakkauttaan, uskollisuuttaan ja huolenpitoaan on teidänkin kiittäminen sekä olemassaolostanne että siitäkin että teillä on tällainen koti ja toimeentulo. Mummi sai käyttää sielun- ja ruumiinvoimansa viimeiseen asti, kynttilä oli palanut loppuun, siksi emme saa muistella häntä katkeralla surulla vaan iloisella ja kiitollisella mielellä. Suurimman perinnön lapsenlapsilleen on mummi jättänyt kauniilla elämällään ja esimerkillään. Jos lapset säilyttävät kalliina omaisuutenaan esivanhempien jaloja ja hyviä ominaisuuksia ja lisäävät niitä kehittämällä omia erikoistaipumuksiansa, niin on heillä Herran lupaus että he menestyvät ja kauan elävät maan päällä
Kun mummia haudattiin Keuruulla oli siellä mukana myöskin Teofil-setä ja pitipä hän vielä hautajaisissa erittäin kauniin , sydämellisen ja samalla asiallisen puheen mummivainajan muistoksi.
Emme silloin voineet aavistaa , että hän, nelisen vuotta isää nuorempi, ja parhaassa miehuuden voimassaan, ei enää eläisi tätä vuotta. Umpisuolen vaiva, joka jo on niin tuhoisa meidän suvussamme, aiheutti hänellekin äkillisen ja odottamattoman, ennenaikaisen kuoleman. Teofil-setä oli eheä luonne, maailmankatsomuksensa oli iloisa ja luottavainen. Antautuneena papilliselle uralle tunsi ja omisti hän Jumala isäkseen ja kaikki ihmiset lähimmäisikseen. Siksi olikin hän aina tyyni ja rauhallinen ja hyvänsuopa kaikkia kohtaan. Hänen kuolemansa tuntuu katkeralta, ja täytyy napisten kysyä eikö olisi voinut käydä toisin. Olisihan hänestä vielä ollut niin paljon iloa ja hyötyä toisille ihmisille. Tässä suhteessa antaa hänen ennenaikainen kuolemansa vakavan muistutuksen siitä kuinka ihmisten yhä on koetettava lisätä ja parantaa terveyden ylläpitämiskeinoja ja sairauden parantamista terveyteen eikä kuolemaan.
Teofil-setä itse käsittäen viimeisen tautinsa parantumattomaksi oli kuitenkin nöyrä ja alistuvainen ja erosi elämästä vahvassa uskossa jumalaan ja ijankaikkiseen elämään. Tämmöinen usko ei varmaankaan voi pettää.
Perheellensä ja omaisillensa sekä kaikille tuttavilleen ja seurakuntalaisilleen jätti Teofil-setä kauniin muiston. Kunpa maassamme olisi paljo sellaisia rehellisiä kansalaisia, niin olisi se onnellista, muuttukoonpa ulkonaiset kohtalot kuinka tahansa.
isä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti