Elina Warén
 |
| Elina Warén, Erkki, Matti. Harry, Paavo |
Kymmenen vuotta sitten istui äiti kuten nytkin isän kirjoituspöydän ääreen, mutta se oli noilla Saarijärven salomailla kun silloin asuttiin, ja viimeistä joulua rakkaassa kodissamme Koivumäellä vietettiin, ja suru oli kaikkien mielessä kun tätä tosiasiaa ajattelimme, ja suru sydämessä äitikin siinä mietteissään istui, ajatellen miten valmistaa lapsillensa niin valoisan, kirkkaan ja kauniin joulumuiston kuin mahdollista tästä meille niin kalliiksi tulleesta Koivumäestämme. — Ja siinä miettiessään, jo heräsi ajatus: laitan kun laitankin joululehden ”Koivumäen joulusanomat” sen nimeksi panen ja Erkki-pojalleni, nuorelle ylioppilaallemme uskon tämän suuren salaisuuden, hän siihen kuvat kyllä piirtää! Ja piirsikin! Äiti kirjoitti motoksi tuon lapsilleen niin tutun joululaulun sanat:
”Joulu tullut, kellot soivat, lapset riemuitsevat!” — Ja sitte kynä lensi paperilla ja lehdet täyttyivät äidin käsialalla - - - ja mikä parasta, se pieni lehti levitti jouluiloa ja hyvää mieltä koko suureen joukkoomme, johon sinä jouluna vielä kuului Jalmar Järvinenkin. Luulenpa että Koivumäen viimeinen jouluaatto on säilynyt lastemme, niiden jotka vielä muistavat sitä, sydämissä valoisana ja kirkkaana eikä minkään raskaan ja synkän tunnelman valossa! Ja näin saavutti tämä pieni joululehti tarkoituksensa! Mutta se olikin samalla ikäänkuin pieni siemen kylvetty hyvään maahan! Se ei kuollut, vaan se kasvoi ja paisui; sen sisältö tuli yhä rikkaammaksi ja monipuolisemmaksi, sen kuvat vuosien varrella yhä taiteellisemmiksi - - - ja mikä ihmeellisintä, sen siemenen kylväjä, äiti yhä vähemmän ja vähemmän siinä lehdessä edustetuksi. Poikasten siivet olivat kasvaneet — varttuneet — käyneet voimallisemmiksi kuin emon — ja toivokaamme että ne myös tämän eteenkinpäin kannattavat! Vievät äidin joululehti-aatteen kanssaan, kun ite kotia perustavat, ja kertovat vuorostaan lapsilleen tämän Warénin suvun Joulusanomien historiikin! Edistyköön ja varttukoon sen sisältö vuosi vuodelta, ja kertokoon nämätkin menneet vuosikerrat perheemme vaiheista tuleville polville, — kertokoon jouluilosta ja onnesta suuren perheen keskuudessa — Nyt on joulumme hiukan erilainen kuin ennen. Mutta onhan koko mailmakin aivan mullin mallin! Onko siis ihme että meilläkin sodan merkeissä Joulua vietetään? Joulukuusi on ruokasalissa, joulukynttilät eivät tuikkaa, vaan sähkö, tuo 20 vuosisadan jättiläisvoima — saa kynttilöitten asemesta pilkistää oksien lomista joulukuusessamme.
Ja poissa on vanhin veli perheineen
poissa Harry viuluineen
poissa vanhat makeiset
Jouluvalot entiset!
Mutta vielä tallessa
vaikka eri kodeissa
ovat kaikki rakkaamme
siskot veikot — omamme!
Siksi riemuin veisaamme
vanhan Jouluvirtemme!
ja lausumme onnellista ja hauskaa
Joulua koko perheelle!
Äiti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti