Elina Warén
24 - XII - 19
Kiireet Villa Warénissa
kovat tässä olivat.
Kaikki voimat ponnistettiin,
niinpä valmiiks tulivat:
makkarat ja syltyt — limput
joulutortut — pullat — kinkut,
joulukala, sahtikin.
Silloin joulu saapuikin.
Aali kyökissänsä hyöri
yöt ja päivät ahkeraan.
Äiti Lauran kanssa pyöri
ajatellen lapsiaan,
riittäisköhän patjat, täkit.
Pois nyt kaikki tahrat, fläkit,
kaikki joulukuntoon vaan!
Ilo suuri kuten ennen
Koivumäen ajoilla,
jolloin koko syksyn mennen
odotettiin joulua,
jolloin Helsingistä pojat
viettämähän joululomat
tuotiin kotiin Rullalla.
Sama ilo niinkuin silloin.
Teitä muistain aamuin illoin
riitti työhön voimia.
Rakkaus ei väsy — sammu
äidin tunteet milloinkaan,
väsymys ei vaivat tunnu
ilo täyttää rinnan vaan.
Siteet lapsiin kiintyy yhä,
tunne on se suuri, pyhä,
valvoin heidän onneaan.
Heille soisi kirkkaan elon,
menestyksen — tiedon valon
suuremman kuin vanhempain.
Terve teille tultuanne
kotiin isän kultaiseen,
Matti, Anni, Harry, Martta,
Katri, Immu Eeroineen.
Paavo sekä Toivo-muru,
siit vaan hieman mull on suru:
Toivo pitkine housuineen!
Hauskaa joulujuhlaa teille
kaikille nyt toivomme,
Erkki vaikkei tullut meille,
ajatuksis luonamme.
Muistuu kaikki armaat, omat,
Erkin perhe, lapset somat,
lapsenlapset herttaiset,
kaikki täällä viettänehet,
ensi kuusen katsonehet,
elon ensi joulunsa.
Nyt taas Eero palleroinen,
tulos vallan suurenmoinen
nuoren äidin alkavan,
hänpä kaunein koristeemme,
jouluilon sydämeemme
sytyttääpi sulollaan.
Sytyttääpi muistot armaat
Kouvumäen ajoilta.
Nuortuu sydän, — hapset harmaat
muistuttaapi vanhuutta,
mutta nuoren ilo mulla,
voiko vanhaks koskaan tulla,
kun on polvi nouseva,
lapsilauma kukkiva?
Sepä vanhan nuorna pitää,
nuoret tunteet taaskin itää.
Hauskaa joulujuhlaa teille
jokaiselle toivon ma,
Hannakin kun tuli meille
tänne vanhaan kotiinsa,
Koivumäki — Saarijärvi
koivut kauniit, — Herajärvi
kirkastuvat muistossa,
sekä viime joulu siellä.
Muistattehan lapset vielä
”Koivumäen Joulua”.
Alku tätä lehteä?
Kiitoksen myös kannan teille
jotka valmistitte meille
jouluruuat makiat:
Aali — ahkera ja Laura
Einokin. — Jo oli vaiva
saada valmiiks makkarat,
kaikki ruuat lukuisalle
perheellemme kasvavalle,
yötkin lisäks — moniat!
Aali keitti, siivoi Laura. —
Kuluu syltyt, vaan ei kaura,
tyhjä nyt on tallimme.
Tyhjä, kylmä, kolkko aivan.
Rulla päätti maisen vaivan
lepoon hiljaa nukahti.
— — — —
Joulukirkkoon meit ei enää
kuten muinoin, Rulla vedä,
vieraall’ laina-hepoll’ vaan
Joulukirkkoon ajetaan.
Uskollinen, vanha Rulla
hyvät päivät nyt on sulla,
loppus kaunis, tuskaton,
pääsit tietämättäs hiljaa,
niinkuin niittomies lyö viljaa,
kaaduit omaan pilttuuhun,
Kiitos uskollinen Rulla!
Ikilepo nyt on sulla.
Paikkas täällä tyhjä on.
— — — —
Teitä katsellessain lapset armaat,
sinuakin isä kulta, monet hartaat
rukoukset kohoo taivaaseen,
että Isä pyhä taivahassa
siunais meitä täällä vaeltaissa,
soisi iki-onnen kirkkaan lapsilleen,
siunais joka kotia synnyinmaassa
niin ett oisi joulurauhaa maassa,
hyvää tahtoa myös rakkauteen
äiti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti