1917 Tulipa sittekin Joulu!

Elina Warén


Tulipa sittekin Joulu! Ja lunta tulla tuprahutti maahan, jotta lumen alle peittyisi kaikki viime viikon  kauhun ja häpeän tahrat! Mielet tasaantuvat — unohdamme ulkonaiset painostavat tapaukset, unohdamme surumme ja katkeruutemme ja annamme joulun rauhan tulla kotiimme ja sydämiimme!

 — Mikä valtava, ihana näky! Isä rakas, yhä reippaana, toimintahaluisena ja ahkerana tuossa nojatuolissa hymy huulilla katsellen koko suurta perhettään. Emme koskaan ole nähneet hänen väsyvän eikä katkeroituvan elämälle, ei edes silloinkaan kun kotiimme tunkeutuivat nuo punahurtat kauheat! Aina tyyni ja tasainen, hiljainen ja mukautuva kohtalon alle. Kiitos kallis isä näistä vuosista onnekkaista ja kirkkaista sekä Koivumäellä että täällä Salossa, jossa nyt vietämme 11:ta joulumme. Tänään täyttääkin Salon joulu 10 vuotta —  Tuntuupa melkein siltä kun sille nyt sanoisimme hyvästit ja jättäisimme sen jatkamaan ilmestymistään niissä uusissa nuorissa kodeissa, jotka tämän kodin keskeltä kohoaa ja jo on kohonut. — Erkkimme, jolla jo on kaksi suloista onnen lasta, Klaus ja Eva ja herttainen Katrinsa kodin hellänä emäntänä  — hän saa jatkaa nyt äitinsä Koivumäellä alkavaa joululehteä. Sen toimituksen muodosti 11 vuotta sitten Erkki (taiteellisena avustajana) ja äiti! — Nyt äiti isoäitinä luovuttaa viran pojallensa vanhimmalle. Iloitsemme teistä, Erkki, Katri, Klaus ja Eva ja kiitämme Luojaa onnestanne. 

 Lähelle tulitte meitä, lähimpänä olette sittekin aina sydäntämme!— Ja sitte on Matti-poikamme, laiha ulkomuodoltaan, mutta täynnä taiteilijan inspiratsionia ja ehkä siivet avoinna kotia jättämään jo ennen ensi joulua — niinkuin Katri tyttömmekin. Koti käy ahtaaksi kun siivet kasvavat ja kun vielä on löytänyt sydämensä valitun, niin silloinpa jo oma koti  heijastaa kauniina unelmana ja maalina jonne pyrkii. Niin on niitä poikia nyt äidillä kuusi ja tyttäriä kolme jopa vielä tulossa uusi, ja kaikki mulle rakkaita ne ovat sekä itsensä että poikieni tähden. Harryn suloista Marttaa me muistelemme — hän nyt varmaan myös meitä, samoin kuin Matin vaalea impi! Ja Immu — laulajapoikamme joka soitollansa on monen synkän syysillan tehnyt meille valoisaksi ja tyynnyttänyt mieliämme, hän joka tyttären meiltä vei — on sittenkin meille rakas ja kallis ja perheemme jäsen. Sitte Paavo pankkiherra, rikas ja antelias, hänellekin näyttää elämä jo sangen lupaavalta jos vaan jaksaa oikeata kurssia pitää. Toivokin kasvaa yhä isommaksi ja jättää  Salon kodin ja koulun, kuten on syytä uskoa, jo ensi syksynä — mutta kotiin hän aina sittekin lomaksi tulee ja pysyy varmaankin pikku poikanemme kauvan kauvan vielä. Joulupukki on erittäin iloinnut siitä että Klaus ja Eva ovat niin kovin kultaisia pikkulapsia, ja hän sanoo muistavansa aina kilttiä lapsia!

Iloista joulua siis kaikille ja rikasta joulutunnelmaa joka vuosien jälkeenkin vielä vois lämmittää, sitä toivoo

                                                                                                                äiti

 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti