kaikille rakkaillemme, jotka nyt ovat Salon kuusen ympärille kokoontuneet!
Elina Warén
Kovin vaiherikas aika on takanamme sitte kun viimeksi kuusemme loisti salissamme. Raskain mielin me silloin valmistimme jouluamme, vaikkakin koetimme kaikki olla iloisia ja onnellisia! Ilmassa tuntui jo silloin pahaa uhkaavia enteitä! Pakolaisina olivat tänne kesken jouluvalmistustemme tulleet Erkin Katri lapsineen, — pakoon omasta kodistaan! Säretyt ikkunat kauppalassamme puhuivat tuskallista ja hirmuista kieltään salaisista voimista, jotka uhkasivat kuolemaa ja kadotusta! Mutta joulu kodissamme oli sittekin rauha ja onnen juhla! Kaikki, koko suuri lukuisa perheemme oli koolla ja lahjoja sateli — makeita oli vielä pöydällämme ja valkoista leipää sekä manteleita että rusinoita kuin ennenkin.
Tuskin oli tammikuu päättynyt, kun tuo kauhea veljessota alkoi. Pois riensivät meidänkin rakkaat poikamme kotia ja maata puolustamaan! — Niin moni jäi sille tielle Suomen nuorisosta. Niin moni tuotiin ruumiina, raadeltuna takaisin — joku ei koskaan perille päässyt.
Niin monessa kodisssa itketään tänä iltana kalleimpiaan, rakkaita omaisiaan! Niille on tämä joulu kirveltävien haavojen, kyynelten juhla! Osaammeko me kiittää Jumalaa kaikesta siitä suuresta ansaitsemattomasta armostaan, että meillä ovat kaikki tallella, kaikki vielä elossa! —
Joukkomme on tosin pienempi kuin ennen, mutta vaikkakin Paavo-poikamme ei nyt ole täällä iloisine yllätyksineen ja hyvine humöörineen, on hänkin sittekin omaisten parissa, Armas-enonsa lämpöisessä kodissa, ja tiedämme että hänellä on siellä hyvä olla. Ja Erkillä on taas hauskaa nyt omassa sievässä kodissaan rakkaan Katrinsa, vanhempain ja veljen viettäessä siellä joulua. Sinne ajatuksemme liitäkööt pitkin iltaa. Pikku Klaun ja kirkassilmäisen Evan iloinen nauru kaikuu jo korvissani. Jumala siunatkoon Erkkimme kotia. Ja sinä isäkulta, joka sodasta ja kalliista ajasta huolimatta yhä vaan jaksat säilyttää mielentyyneytesi ja filosoofisen maailmankatsantosi. Eläös vielä kauan perheemme päänä ja tukena ja sen hyvänä rakkaana keskustana! Kiitos sinulle taas tästäkin jouluilosta.
Ja Matilla on Anninsa ja Katrilla on Immunsa ja kumpaisella parilla on oma pieni pesänsä. Ja pesänsä kun jättävät ja Salon kotiin lähtevät, on ilo suuri kaikilla, niin isällä kuin murulla — vaan ehkä enin äidillä! Te ilon onnen tullessanne, myös nuoruusmuistot saapuissanne minulle aina kannatte ja ilon onnen annatte! Jumala teitä siunatkoon ja kotejanne varjelkoon ja suokoon että vanhoina — ilolla näitä jouluja, kodissa Salon muistatte, kun joululahjat annatte!
Harrylle vielä pitäis laulaa, vaan hän ei runoista huoli siksi proosalla sanon vaan, — ettemme osaa sanoa kuinka rakas olet meille ja kuinka kiitollisia että taisteluiden verileikeistä ehjänä ja terveenä olet täällä nyt. Marttaa kaipanet — mutta viikon perästä tuskin sinua näemmekään — olette silloin Martan kanssa kahden, jossain sohvan nurkassa kuiskailemassa.
Ja Toivo on Turun lyseolainen ja tullut vallan ahkeraksi ja tunnolliseksi pojaksi — ja siksi joulupukki myös on arvostellut sinun työs ja aikoo sulle lahjan antaa — jos sopii vaan ja voit sen kantaa — muuta en sano vielä. Tule kunnon mieheksi, kelpo suomalaiseksi, Toivomme!
On sitte vielä kodissamme kuin tuulahdus Koivumäeltä, kun meidän punaposkinen Hiljamme saapunut on avuksemme Saarijärven salomailta asti! Kaikki kauniit muistot S:järven ajoilta heräsivät kun kuulee Hiljan puhuvan sitä kaunista Saarijärven murretta. Kiltti ja ystävällinen ja ahkera on Hilja ollut, ja siksi onnellista ja iloista joulua toivomme hänellekin uudessa seudussa että viihtyis ja kotiintuis kodissamme. —Estrid on saanut siivota ja puuhata aamusta iltaan viikon päivät, jotta kaikki kiiltäis ja kuultais jouluksi. On ollut niin erittäin hauskaa kun aina näkee ystävälliset kasvot ja saa kohteliaan vastauksen jos mitä pyytää. Toivomme Estrid-tytöllekin iloista joulua ja samoin Einolle joka nyt Antonin virkaa toimittaa. Hoitakoon hän uskollisesti uskollista Rullaamme ja niitä toimia mitä hänelle uskotaan, niin kasvaa hänestä kerran aikamies — jolle suurempiakin tehtäviä kerran annetaan.
Muistellen kaikkia rakkaita sukulaisiamme , niitä jotka ovat jo menneet pois ja niitä jotka elossa ovat, — kiitämme Herraa kaikesta siitä onnesta, minkä hän meillekin antanut on ja yhdymme enkelien kiitoslauluun koko sydämestämme sanoen:
Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa ja maassa rauha ja ihmisille hyvä tahto.
äiti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti