Salon Joulu kymmenvuotias 1916

Erkki Warén 1906, ensimmäisen joululehden kansikuva

Salon Joulun vuoden 1916 juhlanumerossa Elina Warén muistelee joululehden syntyaikoja. Lähestyvä muutto Saloon rakkaasta Koivumäen kodista lähestyi, ja Elina-äiti rakensi lehden lohduksi ja muistoksi perheelle. Pitkä perinne siitä syntyikin! Näiden tarinoiden äärellä menneet sukupolvet ovat heränneet eloon mielessäni ja tulleet rakkaiksi. Ilokseni löydän isoäitini kirjoituksesta toivomuksen tekstien säilymisestä tuleville polville. Melkein kuin olisin saanut julkaisuluvan! Joululehden numerot 1906-1921 ovatkin hyvässä tallessa kirjaksi sidottuina Kansallisarkistossa. Ehkä joskus joku tutkija ne löytää...    Elinan pääkirjoituksesta:

 – – – Ja näin saavutti tämä pieni joululehti tarkoituksensa! Mutta se olikin samalla ikäänkuin pieni siemen kylvetty hyvään maahan! Se ei kuollut, vaan se kasvoi ja paisui; sen sisältö tuli yhä rikkaammaksi ja monipuolisemmaksi, sen kuvat vuosien varrella yhä taiteellisemmiksi - - -  ja mikä ihmeellisintä, sen siemenen kylväjä, äiti yhä vähemmän ja vähemmän siinä lehdessä edustetuksi. Poikasten siivet olivat kasvaneet — varttuneet — käyneet voimallisemmiksi kuin emon — ja  toivokaamme että ne myös tämän eteenkinpäin kannattavat! Vievät äidin joululehti-aatteen kanssaan, kun ite kotia perustavat, ja kertovat vuorostaan lapsilleen tämän Warénin suvun Joulusanomien historiikin! Edistyköön ja varttukoon sen sisältö vuosi vuodelta, 

ja kertokoon nämätkin menneet vuosikerrat perheemme vaiheista tuleville polville! 

Koko kirjoitus täällä: Elina Warén: Kymmenvuotias!

Juhlanumeron sisältö on runsas. Elina Warénin liikuttava kertomus Pikku-Erkistä ja Iso-Erkistä on edellisen postaukseni aihe. Käsikirjoituksesta löytyy vielä  muistokirjoitus Rosa Koskelinin  poismenon johdosta, Erkin, Harryn ja Martta-morsiamen kirjeet, Eliel Warénin mietelmiä, Matti Warénin hilpeä "Yksi surullinen viisu: Herra Paavali",  ja samalla käsialalla "Katsaus Viime Vuoden Tapahtumiin", sekä Matin hienoja piirroksia.

Eliel Warén kirjoituksessaan  "Mietelmiä jouluiltana 1916" arvioi poikien uranvalintoja.

Pikku-Erkki ja Iso-Erkki, Salon Joulu 1916

 

Katri Bergholm, Kuultua ja elettyä, Otava 1944
(Kuva n.1899)

Joulunvietto isovanhempieni perheessä oli täynnä riemukkaita perinteitä. Katri Bergholm (o.s. Ignatius), isoäitini pikkusisko, vie kirjassaan "Kuultua ja elettyä" suvun  perinteiden juurille. Joulu oli vuoden kohokohta, jota kaikki odottivat. Niin myös Warénin perheessä.

Elina Warén oli loistava juhlamenojen suunnittelija, ja myös varttuvat lapset osallistuivat parhaansa mukaan. Kerranpa sattui, että ilosta tuli iso itku! Joulujuhlasta Koivumäellä tuli Paavolle kauhukokemus, mitä ei kukaan ollut halunnut, eikä osannut odottaa.  Tuskin siitä kuitenkaan jäi elinikäistä traumaa, sillä vanhempien hellyys ja huolenpito lääkitsivät. Paavo Warénista tuli peloton lentäjä, jonka seikkailut olivat huimaavia lentämisen pioneeriaikoina. Minulle hän oli lempeä ja ymmärtäväinen isä.

Salon Joulun numerossa 1916 Elina Warén muistelee näitä aikoja. Tämä tapaus varmaankin nauratti kaikkia näin jälkeenpäin kerrottuna:

Olipa joulu. Joulupukki oli antimiaan antanut — ja joulupäivänä pantiin leikkikalut  kuusen alle saliin ja odotettiin opistolaisia päivälliselle. Kulkuset kilisivät, reet vinkuivat — ja sisään astuu koko opiston suurilukuinen perhe! Nyt alkaa ilo ja riemu! Leikitään, tanssitaan,  ja viimeiseksi isä järjestää kaikenlaisia pieniä yllätyksiä lapsille. Näytetään laulavata tonttu-ukkoa - - -  ja nyt! Nyt tulee taiteita harrastava ”lordi” saliin, tervehtii ja kumartaa joka suunnalle. Huomaa taulun seinällä,  siihen katseensa kohdistaa — on likinäköinen ja kurottaa kaulaansa — joka venyy ja venyy vallan katon rajalle asti niin että nenä koskettelee taulua tuolla ylhäällä! Äkkiä kuuluu kamala parahdus lasten joukosta! Se on Paavo joka on vallan suunniltaan pelosta! Huutaa ja huitoo käsillään eikä rauhoitu ei millään vaikka koko ”lordin”  salaisuus paljastetaan. ”Sehän on Erkki-veli, ja Erkki astuu esille — näyttää pyyhinliinan josta pää on laitettu,  kepin jolla kaulaa on venytetty - - - ei mikään auta! ”Iso-Erkki, iso-Erkki ”! - - - ja Paavo huutaa täyttä kurkkua.  Isän täytyy soittaa apteekista lääkkeitä - - - ja unissaankin vielä monet yöt Paavo huutaa ”Iso-Erkki tulee, iso-Erkki tulee”. Vuosien jälkeenkin oli Paavolla tapana pelottaa siskoaan ja leikkitovereitaan sanoilla  ” iso-Erkki tulee”. Iso-Erkki nimitykseen liittyi vielä kauan aikaa meidän pienten lasten ajatuksissa jonkinlainen salaperäinen jättiläishirviö.

Mutta pikku-Erkistä ja isosta-Erkistä on nyt tullut lääkäri-Erkki, joka kenties nytkin voi herättää pelkoa ja vavistusta kun hän astuu leikkaushuoneeseen — vaan ehkä vielä enemmän kuitenkin kunnioitusta, — ja rakkautta vakavalla ja hellällä katseellaan ja lämpimällä sydämellään, joka hänessä on säilynyt aivan lapsuusvuosista asti. Jumala siunatkoon Erkkiämme!

Täältä löytyy koko kirjoitus, jossa kerrotaan myös pienen Erkin kauhukokemuksesta:

Muistoja Koivumäen ajoilta

Salon Joulu 1910

 

Kansikuva Matti Warén 1910 © Kuvasto 2021

Viekas joulutonttu ja ilkikuriset enkelit  kaatavat vettä saavista kesäisen maan pinnalle. Sellainen oli joulutunnelma Salon kodissa vuonna 1910.  Matti Warén, taideopiskelija on kansikuvan taiteillut.

On siis mustia jouluja ennenkin nähty Suomen maassa. Vielä ei tuolloin arvattu kantaa huolta ilmastonmuutoksesta. Vuoden 2021 joulu on vielä arvoitus, vaikka nyt joulukuun alkaessa on maa etelässäkin valkoinen. Säiden seuraaminen on meidän aikanamme saanut vakavan sävyn.

Muita puheenaiheita Suomessa vuonna 1910 olivat varmaankin II sortokauden tapahtumat, Halleyn komeetta ja meteoriitin putoaminen Mikkelin seudulle. Akseli Gallen-Kallelan Afrikka-näyttely Helsingissä herätti huomiota. Ja suomalaisen oopperan ensimmäinen produktio Helsingissä Aleksanterin teatterissa!

Erkki Warén, lääketieteen tohtoriksi valmistunut esikoinen vastaa joululehden sisällöstä monin tarinoin ja piirustuksin. Isoveljellisen opettavaista sävyä löytyy nytkin hänen kirjoituksistaan:

Joulu on tullut! Ei kimaltele nyt huurteessa metsän puut, eikä valkeat hanget kuvasta ikkunain loistetta, ei talvinen taivas loista lukemattomissa timanteissaan, eikä iloinen pakkanen pauku nurkissa. Ei, toisin on luonto, toisenlainen nykyinen Joulun aika, mutta me olemme kuten ennenkin taas kuusemme ympärillä, joka kauniina seisoo, joukostamme ei puutu ketään, onpa vaan lisääntynytkin. Laulumme kaikuvat, mieliimme muistuu taas kaunis kertomus Jesuksen syntymästä enkeleineen, paimenineen, tähtineen, seimineen. Ja suurin onni on se, että terveinä saamme sen viettää. Valakoon Joulun kaunis juhla mieliimme rauhaa ja rakkautta, kauniita ajatuksia ja hyviä toivomuksia. Herätköön meissä lapsissa myöskin halu kovaan työhön vanhempien iloksi ja itsemme onneksi, ensi joululahjamme olkoon hyvät todistukset. - - - 

Erkin jouluruno: 

Ja onpas taasen kesä 

nyt joulun keskellä 

ja pitäis kai laulu tehä 

nyt tällä hetkellä

Joulun pakkasesta 

ja talvikelistä 

mäen laskemisesta 

ja muusta pelistä

Mut niin ei voi tehdä täällä 

kauniissa Salossa 

lunta ei oo maan päällä 

ei pakkasta tiedossa

Tääll’ sataa silkkaa vettä 

harmaasta taivaasta; 

jäät joesta lähtee, että 

maat murtuu rannasta

Ja talot poies seilaa 

Halikon lahdelle 

ei ehdi saada reilaan 

ees purjeita katolle

Ja kaduilla uida voisi 

jos vaan ois kykyä; 

ei ulos mieli oisi 

nyt tätä nykyä

Kuretkin suolta läksi 

rannoille ulkomaan 

kahlata ois iäksi 

seutuja tämän maan

Siis joululahjaksenne 

en muuta toivota 

kuin sisua nenällenne 

ja hyviä keuhkoja

Ettei sais nuha tänne  

kanss’ yskän pilaamaan 

iloa terveyttänne 

jouluna Suomenmaan

Erkki kertoo kolmen kuukauden  ulkomaanmatkastaan sanoin ja kuvin. Tässä näyte kuvasarjasta:

Elina Warénin joulukirjoitus myös on runonmuotoon laadittu: Joulutunnelma