Koivumäen Joulu Sanomat 1906

Tämän kirjoituksen julkaisin ensimmäisen kerran joulukuussa 2008. Veljeni Matti Waris oli juuri saanut digitalisoitua "Salon Joulun" (1907-1921) käsinkirjoitetut sivut. 

(Perinteen aloittaa tämä "Koivumäen Joulusanomat" 1906.) Digitoinnin jälkeen teos on luovutettu kirjaksi sidottuna  Kansallisarkiston uumeniin.   On tunnustettava, etten kaikkia käsikirjoituksia saanut silloin perusteellisesti luettua, etenkään lääkäri-isoisäni Eliel Warénin vauhdikasta käsialaa... 

Tänä syksynä olen palannut Salon Joulun ääreen. Olen lukenut kaikki kirjoitukset ja kirjoittanut puhtaaksi varsinkin sellaiset tekstit, jotka valaisevat ajankuvaa ja perhehistoriaa, hauskoja runoja unohtamatta. (Näistä on syntymässä uusi Ifolor-kirja  yksityiseen käyttöön. )

Harkinnassa on myös joidenkin kirjoitusten julkaiseminen tässä blogissa. Joululehdet varustettiin runsaalla kuvituksella. Vuodesta 1908 alkaen vastasi nuori Matti Warén upeista kansikuvista. Hän valmistui taidemaalariksi 1912, ja siksi hänen piirroksensa nauttivat toistaiseksi tekijänoikeuden suojaa.

Salon Joulun kirjoitukset laadittiin ääneen luettaviksi perheen joulunvietossa. Voin elävästi kuvitella naurut ja kyyneleet! 

25.12.2008

Warénin perheen ensimmäisen joululehden kansikuvan piirsi esikoinen, ylioppilas Erkki Warén v. 1906. Vietettiin viimeistä joulua Saarijärvellä, Koivumäen kodissa, sillä isoisäni Eliel Warén oli juuri saanut nimityksen Salon piirilääkäriksi. Joululehdestä tuli pitkä perinne, "Salon Joulun"  viimeinen numero toimitettiin 1921.

Ensimmäisen numeron ensimmäisen artikkelin on allekirjoittanut "Toimitus". Kaunis käsiala paljastaa tekijän isoäidikseni, Elina Waréniksi.

Puhtaaksikirjoitettuna: "Joulu on tullut---"

Mitä muuta tapahtui v. 1906?

Nikolai II vahvisti uuden valtiopäiväjärjestyksen, saatiin yleinen äänioikeus sekä miehille että naisille;
— J.V. Snellmanin satavuotissyntymäpäivänä noin 100 000 suomalaista vaihtoi sukunimensä suomenkielisiksi; 
— Viaporin kapina ja suurlakko Helsingissä; Helsingin asukasluku ylitti 100 000;
— Samana vuonna syntyi: Pu Yi, Kiinan keisari Gustaf Adolf, Ruotsin prinssi Leonid Brežnev, Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri sekä ennen muuta:
Toini Pietikäinen, minun äitini, jonka syntymäpäivää vietämme tammikuussa! Hän on ainoa, joka muistaa miten joulua vietettiin Salossa! Hän on kuullut Elina-anopin riemukkaan alkusoiton: ”Soios sorja tiuku illan hämyssä...” ja ollut mukana tanssimassa piirissä kuusen ympärillä, yhdessä veljesten, toisten miniöiden ja palvelijoiden kanssa.
— Tässä joulukertomuksessa mainitaan myös pikkupoika Paavo, minun isäni.

Nuket kotosalla

Nukkenäyttely rakennettiin, nähtiin ja purettiin. Nuket ovat palanneet nukkehuoneen rauhaan, missä ne hiljaa kertovat tarinaansa. Kevään kuluessa nukkeperheeseen aineellistui uusia hahmoja. Kuvassa äidinäitini vanhemmat nukkehahmoissaan: Paavo ja Hilda. Vakavasta hääkuvasta poimin heidän pukujensa mallin. Miehen puku olikin uusi haaste. Tästä rohkaistuneensa valmistin puvun myös  uudelle Edvard-nukelle, joka esittää ukkiani. Tässä nuori perhe v.1905:

Taas uskon valmistaneeni viimeisen nukkeni. Kaikki ovat itse halunneet syntyä. Nyt ei sellaista toivetta kuulu.

Tämän syksyn olen viettänyt vaihteeksi isäni suvun parissa. Heistä en valmista nukkeja. He kertovat itse  menneistä ajoista. Kirjoitan muistiin tarinoita, ja ehkäpä tännekin ilmestyy muutamia entisten lisäksi.

Nuket esiintyvät

Nukkekammarissa on vallinnut hiljaiselo edellisen postaukseni jälkeen. Silloin tällöin nuket ovat verrytelleet ja vaihtaneet paikkaa. Kunnes viime joulukuussa alkoi tapahtua. Nukkehuoneeseen pystytettiin valokuvaamo, ja nuket saivat poseerata kuvakertomusta varten. Kuvakertomusta julkaisin Facebookissa.

Nuket seikkailevat ammoisissa maisemissa ja huoneissa ja kulkevat esikuviensa jalanjäljissä. Pikku-Toini istuu matka-arkun päällä matkalla tuntemattomaan, pikku-Kaarin huomaa tyrmistyneenä äidin lähteneen. Vastasyntynyt Pirkko itkee vaunuissaan. Aikuisuuden kynnyksellä kuusi sisarta ja kadonnut äiti  kohtaavat, ja nukkemaailmassa vallitsee harmonia.

Sukutarinan edetessä huomasin, että siitä puuttuu tärkeitä henkilöitä. Onneksi en ollut hävittänyt materiaalilaatikkoa eikä taitokaan ollut ruostunut.  Aloin rakentaa uusia nukkeja. Ensin halusi syntyä ukkini Edvard, ja hänen jälkeensä mummini vanhemmat Paavo ja Hilda.

Huomasin pandemian takia siirretyn näyttelyaikani Merikeskus Vellamossa lähestyvän. Tässähän minulla oli valmis aihe! Ryhdyin irroittelemaan kehyksistä lintukuvia ja korvasin ne nukkekuvilla. Rakensin nukkeasetelmia ja nukeille rekvisiittaa. Viime hetkillä sain mukaan Uunon, mummini toisen puolison.

Toukokuun lopulla on näyttely pystytetty Merikeskus Vellamon Ruumaan Kotkassa, missä se on nähtävissä 24.6.21 asti.

Mitähän seuraavaksi? Nukkeja lienee tarpeeksi, muuten tarvitsemme lisähuoneen...  Maalaustelineelle jäi joulukuussa keskeneräinen lintukuva.