 | |
|
Kerroin toisaalla radionkuuntelusta kesämökillä 1924. Mutta kuka otti kuvan? Sitä en voi enää keltään kysyä. Tässä on kuin kohtaus näytelmästä, se kätkee menneet ja tulevat tapahtumat. Yritän rakentaa jotakin vihjeistä, jotka ovat jääneet mieleen Äidin kertomuksista.
Sirkka (minun mummini) on iloinen ja kukoistava 38-vuotias. Miten nuori hän onkaan! Uuno, hänen unelmiensa prinssi on tukevoitunut ja muuttunut leppoisaksi uusperheen isäksi. Kaisu ja Heikki huitelevat ties missä, he eivät jaksa kuunnella särisevää musiikkia jostakin Saksasta. Sirkka on mielissään, vilkkaat vieraat ovat viihtyneet iltaan asti. Nämä kaksi (vai oliko heitä kolme?) nuorta sotilasta nelistivät pihaan ratsastusretkellään, juuri kun perhe vietti kahvihetkeä puutarhassa. Vieraita ei tarvinnut kauaa houkutella liittymään seuraan, missä ennestään jo oli kesävieraita. Sirkka rakasti ihmisiä ympärillään, ja nuorten miesten ihailu saa hänet tänään loistamaan. Uuno on hyväntahtoinen, ei hän pane pahakseen pientä hakkailua.
— Miten hyvä, että Toini on viimeinkin lakannut murjottamasta. Talvella hän oli aivan mahdoton. Nyt on kaikki hyvin taas. Huomenna mennään veneretkelle ja uimaan!
Toini (minun äitini) on 18-vuotias, eikä hän pidä Sirkan keimailusta ollenkaan.
— Äidin pitäisi olla vakavampi, äitien täytyy olla esimerkillisiä. Harmittaa. Ja miksi tuo opettaja seuraa minua kuin varjo? Ottaa valokuvia edestä ja takaa, jopa salaa kun olen päiväunilla. Hän on kovin vanha, jo yli 30-vuotias. Mutta aivan ihanasti soi nyt musiikki, ihmeellistä! Ikävää, että opettaja ei voi tästä iloita, sillä hän on melkein kuuro. No niin, jalat sievästi, sillä nyt otetaan valokuva.
Opettaja, kesävieras, on ajatuksissaan, hän ei välitä musiikista. Käskettiin sisälle valokuvan takia. Kameran takia. Kenkiäkään ei ehtinyt laittaa.
— Lähtisivät jo, suunpieksäjät! Miksi Toini nauraa heidän jutuilleen niin iloisesti? Huomenna pyydän Toinin veneretkelle, kerron että olen löytänyt lumpeenkukkia. Ja sitten, niin sitten kysyn häneltä... viimeinkin kysyn...minun täytyy uskaltaa!
Kuka otti valokuvan? Entä jos sotilaita olikin kolme, ja yksi heistä sieppasi kameran opettajalta? Sirkan veli, Roine, harrasti myös valokuvausta, luultavasti. Mutta silloin kuvassa varmasti olisi myös Roinen ensimmäinen vaimo, Lempi. Opettajaa ja Roinea en koskaan näe samassa kuvassa, vaikka yhtäaikaa olivat Sirkan mökillä. Nyt voin kysellä vain kuvilta, jotka kertovat arvoituksin. Sotilas, joka katsoo kameraan, tietää kyllä. Mitä hänen ilmeensä kertoo?
***
12.3.2012 Tänään etsin jotakin, ja käteeni osui muistiinpanoja Äidin tarinoista. Huomaan että kelpo tarinani ei ole täysin vedenpitävä. Koska minä olen nyt ainoa, joka tiedän totuuden, kerron sinullekin. Olen näet kohdellut opettajaa hiukan tylysti. Tuskin hän toivoo sotilaiden lähtevän, sillä hän on yksi seurueesta. Hän oli tänään ratsastanut tovereineen Hämeenlinnasta Mankalaan, —melkoinen suoritus! Joten hän ei ole suinkaan ulkopuolinen, joka kutsutttiin sisään kameran takia. Paljasjalkaisuus kertoo ehkä kotiutumisesta, tai kenties sukat ovat kuivumassa. Ehkä souturetki on jo takana...?
Lisäsin myös henkilöiden nimet, opettajakin löytyi muistiinpanoista. Loistava valokuvaaja hän oli:
 | |
|
Ihania kuvia, kauniita ihmisiä. Tarina aivan herkullinen ja uskottava :)
VastaaPoistaTuo opettaja oli mahdottoman taitava kuvaaja. Monet kuvat kuin elokuvasta... Harmi että nimi on kadonnut.
PoistaJa opettajan nimi löytyi, kuten huomaat postauksen täydennyksestä :)
Poista