torstai 31. lokakuuta 2013

Mummini ja Yrjö Ollila



Mummini Sirkka Sinervä  katsoo minua suoraan silmiin. Maalaus on Yrjö Ollilan siveltimestä ajalta jonne muistini ei yllä. Tunnen piirteet, vaikka mummi oli jo kovin vanha minun lapsuusmuistoissani. Taulu on yksityiskodissa, serkkuni hallussa, ja hänen luvallaan julkaisen valokuvan.

Lyyli Ollila (os. Toikka) oli mummini Sigrid Ryynäsen koulutoveri, ja ystävyys jatkui Sigridin solmittua ensimmäisen avioliittonsa Edvard Pietikäisen kanssa. "Hän oli hyvin henkevä ja sivistynyt neitonen" kertoo Sirkka muistelmissaan.

"Mieliharrastukseni näihin aikoihin oli taide, koetin lukea sitä koskevaa kirjallisuutta. Uudistin tuttavuuteni entisen koulutoverini ja ystävättäreni Lyyli Ollilan kanssa. Hänen kanssaan filosofeerasimme, hänen kauttaan jouduin läheltä seuraamaan taidetta täällä Suomessa ja tutustuin niin moneen taidemaalariin."

 Avioeron jälkeen monet kontaktit katkesivat, mutta ystävyys Lyyliin  säilyi. Lyyli oli taidemaalari myös ja avioitui Yrjö Ollilan kanssa 1912. He molemmat kuuluivat Septem-ryhmään. Olliloiden poika aloitti koulunkäynnin Ranskassa. Ehkäpä juuri pikku koulupojan takia Ollilat päättivät palata  Suomeen. He eivät halunneet hänen ranskalaistuvan.

Palattuaan seitsemän vuoden Pariisin-matkaltaan v. 1927 Ollilat muuttivat Sinervän perheen naapureiksi Kuloraareen. Kerkisin kuulla äidiltäni muistoja tuosta ajasta. Hänkin sai istua vaiteliaan taiteilijan mallina nuorena äitinä, esikoispoika sylissään. "Lentäjän madonna" syntyi Kulosaaressa, samoin tämä muotokuva mummistani keski-iän kukoistuksessa. Sigrid oli avioiduttuaan Uuno Sinervän kanssa ottanut nimekseen Sirkka.

Hätkähdin nähdessäni kuvan  ensimmäistä kertaa. Näin katseessa kylmyyttä ja laskelmointia, ylpeyttä, itsetietoisuutta. Muotokuva oli mielestäni armoton kuin Goyan maalaama Kaarle IV:n perhekuva. Nyt olen kuvaan mielistynyt ja tunnistan saman tyylin joka Setpem-ryhmän impressionismin jälkeen astui Ollilan taiteeseen. Jäntevää muotoilua, uuden uljaan ajan henkeä, Art Decon viehkeyttä.

Hymyileekö Sirkka tuttavallisesti, hiukan ilkikurisesti taiteilijalle? He ovat nyt työtovereita. Sinervän pariskunta ja Ollila olivat perustaneet Helsingin Taidevärjäämön heti Pariisista paluun jälkeen syksyllä 1927. Ollilalla oli kokemusta käyttöesineiden värjäyksestä, lampunvarjostimista, lipuista, sillä ennen taiteellista menestymistä hän oli Pariisissa elättänyt perheen vastaavilla töillä.

Ennen pitkää Taidevärjäämö keskittyi painokankaisiin. Sirkka toi Berliinin-matkaltaan tuomisina uuden tekniikan: filmipainon, jota nyt yhdessä ruvettiin kehittämään.Tuttu silkkipainanta toteutettiin valotetuilla sabloonilla. Taiteilija Ollila suunnnitteli kuosit, ja työntekijät painoivat.

 Ollila sai huomattavan tilauksen v.1929 ja luopui Taidevärjäämöstä. Upea Kansallisteatterin kattomaalaus koitui hänen kohtalokseen. Hän menehtyi värimyrkytykseen. Sirkka Sinervästä tuli nyt toiminnanjohtaja, ja hän toimi siinä virassa kuolemaansa asti (1953). Liike menestyi ja kasvoi, ja  valtio palkitsi Sirkka Sinervän stipendillä. Myös Käsiteollisuusyhdistykseltä tuli stipendi, ja mummini käytti ne opintomatkoihin muistelmiensa mukaan.

Olisinpa opiskeluaikoinani Ateneumissa, Taideteollisessa oppilaitoksessa tiennyt, että arvostamani opettaja Kaj Franck oli toiminut mallinsuunnittelijana Helsingin Taidevärjäämössä minun mummini aikana 1940-45. Olisinpa ymmärtänyt haastatella! Nyt olen keräillyt tiedon sirpaleita Kansallisarkistosta, taidekirjoista, Sirkka Sinervän muistelmista, äitini Toini Wariksen kertomuksista. Palapelin osia on kateissa.
.

14 kommenttia:

  1. Jännittävä salapoliisityö. Kuva on monaliisamainen ja kujeileva. Kiehtova!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö totta! Taitavasti maalattu. Katsoja tulkitsee ilmeen tarinasta riippuen, kuin elokuvassa.

      Poista
    2. Minusta hänellä on ihan Mona Lisamainen hymy, siis kyllä hymyilee, vähän salaperäisen ilkikurisesti!
      Kaj Frankista on paljon tietoa ruotsiksi, jos sitä haluat etsiä. Minulla muuten on muutama hänen kankaistaankin.

      Poista
    3. Kuvia kankaista olisi kiva nähdä! Varsinkin Kaj Franckin toiminta Taidevärjäämössä kiinnostaa. Hänen toiminnastaan Arabiassa onkin paljon tietoa tarjolla. Kaapissani on alkuperäistä Kiltaa ja Teemaakin, joista kovasti tykkään. Ja päässäni muistoja inspiroivasta opettajasta. (Pitäisikin kirjoittaa...)

      Poista
  2. Mikä lie eilen vaivannut, tänään avautui sekä blogi, että nappulat...
    Monia vuosia olen blogejasi seurannut (välillä tiiviimmin, välillä harvemmin) kyllästymättä koskaan mielenkiintoisiin tarinoihin..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas hauskaa saada ensimmäinen lukija, kiitos Crane! Sinä oletkin ihan ensimmäinen kontaktini Blogistaniassa. Löysin sinut 2008.
      Tämä blogi onkin pitkään ollut tauolla, mutta ehkä ottaa nyt vetovuoron. Pitäisiköhän luopua "dynaamisesta" mallista, joka näyttää olevan konstikas monelle... Itse kyllä tykkään.

      Poista
  3. On aika kiinnostavaa löytää netistä ihmisiä, joilla on sidoksia ja tietoa Helsingin Taidevärjäämöstä!

    Sirkka SInervältähän yhtiö siirtyi pääosin Toini Bredenbergin omistukseen , joka oli minun äitini (Lindström Oy omisti aluksi myös osan firmasta). Jossain vaiheessa äitini osti myös Lindström Oy:n omistamat osakkeet.

    Suunnitelmissa oli, että minä olisin jatkanut yhtiön toimintaa, mutta äitini halusi kuitenkin sitten myydä yhtiön joskus 1970-luvun lopussa. En nyt muista ihan tarkkaa vuotta, mutta olisikohan ollut 1978.

    Uudet omistajat jatkoivat firman toimintaa sitten vielä Tampereen seudulla v. 1989 saakka, mutta toiminta päättyi lopulta tietääkseni konkurssiin. Itse en enää seurannut noita Taidevärjäämön viimeisiä vuosia, mutta oli surullista kuulla aikoinaan, että perinteikäs toiminta loppui tuolla tavalla. .

    terv...Kaj Bredenberg


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, tämäpä oli mielenkiintoista! Taidevärjäämön tarina olisi siis voinut jatkua aivan toisin. Omat vähäiset tietoni rajoittuvat mummini aikaan, ja yhtiön siirtymiseen Toini Bredenbergille. Tietoja olen keräillyt Kansallisarkistosta sekä edesmennyttä äitiäni haastattelemalla. Ja viime aikoina googlettamallakin on saattanut löytää tiedonsiruja. Aloitin vuosia sitten artikkelin Wikipediaan, ja sinne olisi mukava saada lisätietoja.Valokuvat yrityksestä olisivat arvokkaita.

      Poista
    2. Hei,
      voisin kyllä kaivella vanhoja valokuvia Taidevärjäämöstä. Jos skannailen ja kopioin niitä nettiin johonkin paikkaan ja ilmoitan sitten linkin sinulle.

      Minä puolestani en tiedä paljon ajasta, jolloin mummisi johti Taidevärjäämöä, mutta muistan kyllä, että äitini puhui hänestä jonkin verran. Äitini aloitti työt Taidevärjäämössä jo hyvin nuorena (en ihan tarkkaan muista koska) , joten kyllä hän ehti olla aika pitkään siellä yhtaikaa mummisi kanssa.

      Minullakaan ei ole kovin paljon tallessa historiatietoa Taidevärjäämöstä. Tämä on jäänyt harmittamaan nyt varttuneemmalla iällä.
      Ja nyt jälkeenpäin, jos ajassa voisi palata n. 40 vuotta taaksepäin, niin päätös olisi kyllä ollut firman jatkaminen aikoinaan. Äitini vaan teki sen myyntipäätöksen kysymättä minulta tai edes isältäni mitään.

      Yksi iso ongelma jatkamisessa aikoinaan oli se, että Lindström Oy halusi Taidevärjäämön tilat itselleen (Lindströmin omistuksessahan tilat olivat), ja äiti koki varmaan firman muuton siinä vaiheessa liian työlääksi ja kalliiksi.

      Yksi asia, mitä en ole nähnyt netissä missään mainittavan, että aikoinaan 60- ja 70- luvulla merkittävä osa Vuokko Nurmesniemen käyttämistä kankaista painettiin Helsingin Taidevärjäämössä.
      Tiesitkö sinä tätä?

      t. Kaj Bredenberg

      Poista
    3. Kuvista olisin todella kiitollinen! Ehkä olisi mukava laittaa linkki sähköpostiin?
      marjattahuuskonen (ä)t gmail (piste) com.
      -Minkäpä tapahtuneelle mahtaa. Mutta Taidevärjäämö ansaitsee paikkansa historiassa alan uranuurtajana, samoin äitisi työ siellä.
      -Olisipa mainiota löytää kirjallinen fakta tuosta mitä kerrot Nurmesniemestä. (Wikipedia vaatii lähdetiedot.) En tosiaankaan tiennyt sitä.

      Poista
    4. WIkipedia.fi -tiedot voisi todella päivittää. Siellähän on lopussa esim. selvä virhe:
      "Toini Bredenberg johti Sinervän jälkeen taidevärjäämöä 3.2.1989 asti, jolloin yhtiö purettiin konkurssin johdosta"

      Vielähän olisi mahdollista tietysti kysyä itse Vuokko Nurmesniemeltä, löytyykö hänen ja Taidevärjäämön yhteistyöstä merkintää jossain julkisessa dokumentissa. Vuokkohan on tällä hetkellä 84-vuotias, mutta ilmeisesti vieläkin aika vetreässä kunnossa.

      Poista
    5. No niinpä onkin virhe nyt kun olet kertonut tapahtumien kulusta. Olinko huolimaton vai puuttuiko tieto Kansallisarkiston papereista kun aihetta tutkiskelin 2007, en muista? Muutenkin näyttää ylläpito olevan tyytymätön artikkeliin... Tekstejä ei aloittaja 'omista', kuka tahansa voi korjata. Ehkä sinulla on tietoa noista uusista omistajista, joille äitisi möi yhtiön?

      Tosiaan, Vuokko Nurmesniemi varmaan tietää parhaiten itse :)

      Poista
    6. En tavannut koskaan niitä viimeisiä omistajia. Löysin kuitenkin kauppakirjan vanhoijen papereiden joukosta. Sen mukaan kauppa tehtiiin 6.7.1978, ja ostajina olivat:
      Matti Salonen (75 osaketta), Pirkko Silfsten (70 os.) ja Timo Silfsten (5 os). Yhteensä sisi 150 osaketta.

      Olivatko nämä sitten viimeiset omistajat, niin siitä minulla ei ole mitään tietoa (?).

      Äitini johti firmaa siis 25 vuotta: 1953-1978, eli suurin piirtein yhtä kauan kuin sinun mummisi.
      Kävitkö itse koskaan Taidevärjäämössä?

      Poista
    7. Kiitos, katsotaan saanko muotoiltua tuosta korjauksen artikkeliin.
      En muista käyneeni pikkutyttönä Taidevärjäämössä. Vanhin veljeni kertoo olleensa harjoittelijana siellä opiskellessaan ekonomiksi . Taidankin vielä haastatella häntä. Hän muistaa varmaan äitisikin.

      Poista