 |
| Kansikuva Matti Warén 1913 © Kuvasto 2021 |
 |
| Ifolor-kirja |
Hyvää ja parempaa vuodenjatkoa toivotan lukijalleni!
 |
| Erkki Warén 1906, ensimmäisen joululehden kansikuva |
Salon Joulun vuoden 1916 juhlanumerossa Elina Warén muistelee joululehden syntyaikoja. Lähestyvä muutto Saloon rakkaasta Koivumäen kodista lähestyi, ja Elina-äiti rakensi lehden lohduksi ja muistoksi perheelle. Pitkä perinne siitä syntyikin! Näiden tarinoiden äärellä menneet sukupolvet ovat heränneet eloon mielessäni ja tulleet rakkaiksi. Ilokseni löydän isoäitini kirjoituksesta toivomuksen tekstien säilymisestä tuleville polville. Melkein kuin olisin saanut julkaisuluvan! Joululehden numerot 1906-1921 ovatkin hyvässä tallessa kirjaksi sidottuina Kansallisarkistossa. Ehkä joskus joku tutkija ne löytää... Elinan pääkirjoituksesta:
– – – Ja näin saavutti tämä pieni joululehti tarkoituksensa! Mutta se olikin samalla ikäänkuin pieni siemen kylvetty hyvään maahan! Se ei kuollut, vaan se kasvoi ja paisui; sen sisältö tuli yhä rikkaammaksi ja monipuolisemmaksi, sen kuvat vuosien varrella yhä taiteellisemmiksi - - - ja mikä ihmeellisintä, sen siemenen kylväjä, äiti yhä vähemmän ja vähemmän siinä lehdessä edustetuksi. Poikasten siivet olivat kasvaneet — varttuneet — käyneet voimallisemmiksi kuin emon — ja toivokaamme että ne myös tämän eteenkinpäin kannattavat! Vievät äidin joululehti-aatteen kanssaan, kun ite kotia perustavat, ja kertovat vuorostaan lapsilleen tämän Warénin suvun Joulusanomien historiikin! Edistyköön ja varttukoon sen sisältö vuosi vuodelta,
ja kertokoon nämätkin menneet vuosikerrat perheemme vaiheista tuleville polville!
 |
| Katri Bergholm, Kuultua ja elettyä, Otava 1944 (Kuva n.1899) |
Joulunvietto isovanhempieni perheessä oli täynnä riemukkaita perinteitä. Katri Bergholm (o.s. Ignatius), isoäitini pikkusisko, vie kirjassaan "Kuultua ja elettyä" suvun perinteiden juurille. Joulu oli vuoden kohokohta, jota kaikki odottivat. Niin myös Warénin perheessä.
Elina Warén oli loistava juhlamenojen suunnittelija, ja myös varttuvat lapset osallistuivat parhaansa mukaan. Kerranpa sattui, että ilosta tuli iso itku! Joulujuhlasta Koivumäellä tuli Paavolle kauhukokemus, mitä ei kukaan ollut halunnut, eikä osannut odottaa. Tuskin siitä kuitenkaan jäi elinikäistä traumaa, sillä vanhempien hellyys ja huolenpito lääkitsivät. Paavo Warénista tuli peloton lentäjä, jonka seikkailut olivat huimaavia lentämisen pioneeriaikoina. Minulle hän oli lempeä ja ymmärtäväinen isä.
Salon Joulun numerossa 1916 Elina Warén muistelee näitä aikoja. Tämä tapaus varmaankin nauratti kaikkia näin jälkeenpäin kerrottuna:
Olipa joulu. Joulupukki oli antimiaan antanut — ja joulupäivänä pantiin leikkikalut kuusen alle saliin ja odotettiin opistolaisia päivälliselle. Kulkuset kilisivät, reet vinkuivat — ja sisään astuu koko opiston suurilukuinen perhe! Nyt alkaa ilo ja riemu! Leikitään, tanssitaan, ja viimeiseksi isä järjestää kaikenlaisia pieniä yllätyksiä lapsille. Näytetään laulavata tonttu-ukkoa - - - ja nyt! Nyt tulee taiteita harrastava ”lordi” saliin, tervehtii ja kumartaa joka suunnalle. Huomaa taulun seinällä, siihen katseensa kohdistaa — on likinäköinen ja kurottaa kaulaansa — joka venyy ja venyy vallan katon rajalle asti niin että nenä koskettelee taulua tuolla ylhäällä! Äkkiä kuuluu kamala parahdus lasten joukosta! Se on Paavo joka on vallan suunniltaan pelosta! Huutaa ja huitoo käsillään eikä rauhoitu ei millään vaikka koko ”lordin” salaisuus paljastetaan. ”Sehän on Erkki-veli, ja Erkki astuu esille — näyttää pyyhinliinan josta pää on laitettu, kepin jolla kaulaa on venytetty - - - ei mikään auta! ”Iso-Erkki, iso-Erkki ”! - - - ja Paavo huutaa täyttä kurkkua. Isän täytyy soittaa apteekista lääkkeitä - - - ja unissaankin vielä monet yöt Paavo huutaa ”Iso-Erkki tulee, iso-Erkki tulee”. Vuosien jälkeenkin oli Paavolla tapana pelottaa siskoaan ja leikkitovereitaan sanoilla ” iso-Erkki tulee”. Iso-Erkki nimitykseen liittyi vielä kauan aikaa meidän pienten lasten ajatuksissa jonkinlainen salaperäinen jättiläishirviö.
Mutta pikku-Erkistä ja isosta-Erkistä on nyt tullut lääkäri-Erkki, joka kenties nytkin voi herättää pelkoa ja vavistusta kun hän astuu leikkaushuoneeseen — vaan ehkä vielä enemmän kuitenkin kunnioitusta, — ja rakkautta vakavalla ja hellällä katseellaan ja lämpimällä sydämellään, joka hänessä on säilynyt aivan lapsuusvuosista asti. Jumala siunatkoon Erkkiämme!
Täältä löytyy koko kirjoitus, jossa kerrotaan myös pienen Erkin kauhukokemuksesta:
