Hain Sigrid-nukkeen mallin mummini nuoruudenkuvasta. Kasvot, puku ja kampaus noudattavat kuvan vihjeitä. Mielikuvani ja muistoni aikuisesta Sigridistä toi ilmeeseen ehkä ripauksen päättäväisyyttä, jota 18-vuotiaalla ei vielä ollut. Taustalla häämöttää näkymä hänen kodistaan yli 20 vuoden päästä. Ehkä sellainen kangastelee jo nyt hänen haaveissaan. Sigrid unelmoi kauneudesta, musiikista, taiteesta ja iloisten nuorten seurasta.
Sirkka Sinervä (Sigrid) kertoo:
Näin siis jouduin jo 16-vuotiaana ottamaan sen kohtalokkaan ja vakavan askeleen aivan kokemattomana ja lapsellisena koulutyttönä. Sanot ehkä "Miksi eivät vanhempasi estäneet". Sen ajan käsityksen mukaan mikään ei olisi ollut varmempi turvapaikka nuorelle villille tytölle kuin avioliiton rauhaisa satama. Ja varsinkin kun vanhempani olivat itse onnellisia, oli se heidän mielestään onnellisin ja parhain ratkaisu.
1905
Pietikäisen pieni perhe asuu nyt Helsingissä. Sigrid on taas elämästä innostunut, täynnä uskoa ja toivoa tulevaisuuteen. Hän on saanut toimen! Metsähallituksesta järjestyi työpaikka. Sigrid voi nyt jättää lastenhoidon ja ikävät kotitaloustyöt luotettavalle apulaiselle.
Edvard (minun ukkini) rakastaa rauhallisia koti-iltoja töiden jälkeen ja rakentelee leikkikaluja pikku Kaarinin iloksi. Sigridiä se harmittaa. Miehestä ei saa juttuseuraa, hän on luonteeltaan hiljainen. Miehen pitäisi jatkaa kesken jääneitä lukujaan papiksi! Mutta nyt on Sigrid löytänyt ystäviä, joiden kanssa voi filosofeerata ja musisoida. Hän haluaa ”lukea, laulaa ja iloita kuten nuoret”. Ovet ovat auki elämään! Kuitenkin, kovin pian, uusi pienokainen ilmoittelee tulostaan.
Nukkien valmistamisesta kerron Varamussalossa
Kaarin syntyi Levashovassa 9.2.1904 (Venäjän kalenterin mukaan 28.1.).Juho Edvard oli jätti avioituessaan teologian opinnot ja hakeutui töihin rautateille, joten kaikki tytöt ovat syntyneet jonkun "radan varressa". Koska sekä Juhon että Sigridin vanhemmat asuivat Pietarissa, oli luonnollista että hän hakeutui Pietarin alueen rautatien asemapaikkoihin. Helsinkikään ei ollut kaukana, Suomihan oli osa suurta Venäjänmaata.
VastaaPoistaKiitos M-serkku! Sinulla on paljon tietoa "vastapuolen leiristä". Kaikista tiedonmurusista olen kiitollinen. Äitini ToiniTellervon muistot isästä päättyvät 6 vuoden ikäisenä. Tietoa hän sai aikuisena tutustuttuaan sisariinsa. Parhaiten hänen muistoissaan säilyi Viipurin-koti, josta äiti lähti Toini mukanaan kohti Moskovaa.
Poista