 |
Eliel Warén ja yönkuningatar, Selenicereus grandiflorus
|
Olen kyllä tiennyt isoisäni rakkaudesta puutarhaan, mutta tämä kuva sai minut hämmästyksiin! Vastikään sen löysin albumista, joka on ollut Matti-veljeni hallussa. Kuvan taakse on isoäitini Elina Warénin sirolla käsialalla kirjoitettu:
"Yönkuningatar Willa Warénin verannalla 8p. heinäk. iltahämärässä. Talon isäntä istuu kukan vieressä vertailemisen vuoksi (nim. miten suuret ovat kukat). Tässä ollut 12 kukkaa heinäkuussa."
Lasiverannan täyttää makea vaniljainen tuoksu, kun piirilääkäri Warén saapuu kotiin illansuussa. Neljä valtavaa kukkaa on puhjennut piikkiseen ja kiemurtelevaan ruukkukaktukseen. Nyt on valokuvaamisen hetki! Sillä aamulla kukat jo ovat lakastuneet. Ehkä kameran laukaisijaa painoi Elina-rouva? Tyynen ylpeyden voi aavistaa Elielin ilmeestä. Parran mallista ja väristä päättelen, että 20-luvulla ollaan.
Kodin viihtyisyys ja kodikkuus oli Warénin perheen äidille tärkeää. Kodin piti olla sellainen, että siellä oli hyvä olla. Elina rakasti myös kasveja ja puutarhaa, mutta perheen isälle nämä olivat erityisharrastus. Eliel tutki luontoa ja kirjoitti myös joitakin lintutieteellisiä julkaisuja.
Warénien muuttaessa Saarijärveltä Saloon oli isäni Paavo yhdeksänvuotias. Perheeseen kuului pikkuveli ja ottosisar, Paavon ikätoveri. Kolme isoveljeä kävi jo lyseota Helsingissä. Aluksi asuttiin vuokralla. Muutaman vuoden kuluttua valmistui suuri, kaunis talo Asemakadun ja Vilhonkadun kulmaan. "Mukautettua jugend-tyyliä", määritteli Eliel. Sinne hän raivasi rehevän puutarhan, istutti puita ja pensaita, kukkia monenlaisia ja vihanneksia tietenkin myös. Suihkulähde oli välttämätön, ja sellainen oli ollut myös entisessä asuinpaikassa, Saarijärven Koivumäellä. Puutarhan komistuessa lieveni kaipaus entiseen kotiin, vaikka säilyi varsinkin Elinan sydämen pohjalla. Sen voi huomata lukuisista kirjoituksista, jotka isoäitini on laatinut vuosittain perheen omaan joululehteen. Esimerkiksi:
"Kun tätivainajani sai kuulla, että me muuttaisimme Saloon, sanoi hän säälivällä äänellä:'No nyt teidät siirretään paratiisin yrttitarhasta erämaan hiekkaan.'"
Siltä aluksi tuntui, mutta toimeliaana naisena Elina löysi pian paikkansa Salossa, ja puutarhan rakentaminen lääkitsi hänen kauneudenkaipuutaan.
En ehtinyt tavata isovanhempiani, ja nekin jotka heidät tunsivat ovat jo siirtyneet pois ajasta.
Äitini oli vasta ehtinyt morsiamena tutustua valloittaviin appivanhempiinsa, kun nuoripari joutui suoraan häämatkalta rakastetun äidin ja anopin kuolinvuoteen äärelle. Ei ole enää silminnäkijötä kertomassa isovanhemmistani. Niinpä olen etsinyt kirjoituksista ja kuvista tietoa isoisäni puutarhaharrastuksesta. Oman puutarhan rakentamisen aloitin mieheni kanssa yli kaksikymmentä vuotta sitten, ja siksi tutkin näitä vanhoja kuvia hartain mielin.
 |
Salon koti puutarhan puolelta
|
 |
Toivo, perheen kuopus ja Linda, kotihengetär Willa Warénin pihamaalla
|
Tietolähteitä:
Salolaisia toimen naisia 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella: Elina Warén (o.s. Ignatius)(1867-1926). Julkaisija Salon akateemiset naiset ja Arna Inkari
Eliel ja Elina Warénin häistä pian 100 vuotta, Klaus Wariksen esitelmä sukukokouksessa 1987
Salon joulu, Warénin perheen vuosittainen joululehti 1906-1921
