 |
| Kansikuva Matti Warén 1920 © Kuvasto 2021 ["Salon Joulu", Warénin perheen yksityinen joululehti 1907-1921.] |
1920- luku on saanut erityisen leiman jälkipolvien silmissä. Se näyttäytyy kirjoissa ja elokuvissa kepeänä, iloisena kautena, modernin elämän alkusoittona. Huomiota saavat naisten lyhyet hiukset ja hameenhelmat, jazz, art deco, elokuva, autot, lentokoneet, säätyrajojen löystyminen. Äskeiset sodan kauhut olivat kaikilla tuoreessa muistissa. Ilo rauhasta siivitti heittäytymään elämään täysillä. – Tuskin aikalaiset hahmottivat aikakautta jälkipolvien tavoin. Tavalliseen arkeen muutokset hiipivät vähitellen.
Joululehtiperinne vuonna 1920 Warénien (isovanhempieni) kodissa on vielä voimissaan, vaikka yhä useampi kirjoitus on postitse toimitettu poislentäneiden lasten uusista kodeista. Kotona on enää Toivo, joka valmistautuu ylioppilastutkintoon.
Matti Warén kirjoittaa Oulunkylästä:
– Tunnen jo hyvin joulupöydän siellä kotona: Kasa postikorttia maljassa, valkosella liinalla, manteleita, pähkinöitä, rusinoita ja muuta syötävää. Ja tämä meidän joululehtemme välkkyy keskellä ja lupaa paljon hyvää, ja jokainen odottaa sitä. Se on salaperäinen aitta, johon sisältyy yhdessäoloa ja koko joulun olemus personifioituna. Eipä kumma , sillä onhan siihen jokainen perheenjäsen roponsa antanut, jotta sen sisällys olisi mahdollisimman monipuolinen, ja ettei kyniä puutu Warenin perheessä, sen arvaa kun tietää, että monasti on ehdotettu ”Salon Joulu” luettavaksi kahdessa erässä, kun yhdellä kerralla ei keritä. Mutta onko koskaan sitä lehteä jätetty kesken, en varmaan muista, vaan luulen, että ei ole maltettu olla kuulematta, mitä kullakin on sanomista.
Pitkästä kirjeestä löytyy myös kuvaukset perheenjäsenten kirjoitustyyleistä. Mielenkiinnolla luen maininnan Paavo-veljen kirjoittelusta:
– Perheen ensiluokan humoristi on Paavo, joka hallitsee murrejuttuja ja taiteen kuvailujen ym. kaiken elollisen kertomisen taidon sangen kiitettävästi. Jollei Paavon jutuille saa nauraa, jää koko lehti kalpeaksi pila- ja huvipuoleltaan, joka sillä on kuitenkin sangen tärkeänä osana.
Elina Warén toivottaa:
Iloista joulua koko Salon kodille!
– Niin vaiherikas on vuosi ollut joka on kulunut siitä kuin viimeksi kokoonnuttiin joulukuusen ympärillä kaunista joulujuhlaa viettämään. Kotiamme on sairaus ja monet koetukset ahdistaneet ja sittenkin olemme nyt kaikki vielä elossa ja onnellisina yhdessä, joskin Matti Annineen on Oulunkylässä, Erkki perheineen Turussa. – – –
Toivolle kultainen lyyry hohtaa keväisen päivän noustessa, jos Jumala suo — ja Paavo on monista ilmaretkistä ja kolauksista huolimatta vielä keskuudessamme. Ja ”luutnantin” tähdet koristavat pukuansa. Ja pikku Eero — joululahjamme kaunein, Salon kuusen kirkkain koristus, alkaa jo suomen kielen taitoaan näyttää ja viattomalla olemuksellaan tuo meille heijastuksen paremmasta maailmasta!
Joka joulukirjoituksessa muistetaan myös palvelijat, jotka Elina W. aina lämmöllä sulkee perhepiiriin. Palvelusväki kuuluu vielä itsestään selvästi säätyläisten talonpitoon.
— Niin ahkerasti ovat Aali ja Aina häärineet yöt päivät, jotta kodissa olisi kaikki joulukunnossa ja oikein täytyy täten kiittää heitä molempia, sillä äidin niin työhön kykenemättömänä ollessa ei olisi joulusta saatu paljon mitään ilman Aalin aherrusta, Ainan ainaista apua. Ja vielä näiden ystävällisyys ja hyvyys on enemmästä arvosta kuin kaikki muu. Joulurauhaa teille toivoo joulupukki koko sydämestään. Mutta
– ken se kaiket päivät hyppii,
roskat korjaa, kukot nyppii,
lukot, kuparit ja veitset,
kaikki pellit, padat, peitset
kiilottaapi, hankaapi,
kunnes kirkkaaks kaikki saapi,
se on kesä-Elli meillä,
vasta ensi opin teillä,
on hän talon askarissa,
lapsentytön askelilla.
Kiitos Elli tyttöselle
onneks sulle elon tielle,
tule hyväks, ahkeraksi,
silloin tulet onnekkaaksi.
Oma muistini ulottuu juuri ja juuri 40-lukuun, jolloin kerrostaloasunnon pienessä palvelijanhuoneessa keittiön takana asui kotiapulainen. Hän hävisi pian muistoistani. Koulutyttönä sain oman kammarin siitä huoneesta. Perheenemännän työ oli varmaankin täysipäiväistä, vaikka ei äitini siitä numeroa tehnyt. Lapsuudessani ei osattu edes uneksia jääkaapista, pesukoneesta saati tiskikoneesta. Tiskivuoroja jaettiin sisarusten kesken, ja erityisesti jouluaaton tiskivuoro on jäänyt mieleen... Vasta sen jälkeen alkoi joulunvietto salissa. Nyt voin nähdä, miten monet traditiot olivat Salon kodista peräisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti