Salon Joulu 1907

 

Salon Joulu, kansikuva Erkki Warén 1907
["Salon Joulu", Warénin perheen yksityinen joululehti 1907-1921. ]

Warénin perhe on muuttanut Saarijärveltä Saloon, missä isoisäni Eliel Warén oli vastaanottanut piirilääkärin viran. Ensin asutaan vuokralla. (Oma talo valmistuu 1912.)

Mitähän muuta tapahtui v.1907?

Tammikuussa – Helsingin Rautatientorilla järjestettiin mielenosoitus Laukon kartanon mailta häädettyjen torpparien puolesta.  

Maaliskuussa – Ensimmäiset eduskuntavaalit alkoivat Suomessa.

Toukokuussa- "Salaviinanpolttajat", ensimmäinen fiktiivinen elokuva Suomessa, ohjannut Louis Sparre. 

Syyskuussa – Säveltäjä Jean Sibelius johti kolmannen sinfoniansa ensiesityksen Helsingissä.

Lokakuussa – Eduskunta hyväksyi kieltolain. Keisari Nikolai II ei kuitenkaan vahvistanut sitä.

Joulukuussa – Suomen Olympiakomitea perustettiin.

Uusi Suometar 1907 

Joululehti saa nyt nimekseen Salon Joulu. Kuvituksesta vastaa esikoinen Erkki Warén. Tuleva taidemaalari , 16-vuotias  Matti oli vakavasti sairaana, hän oli viettänyt  liki vuoden sänkypotilaana ja joutui viettämään toisenkin toipilaana. Tuona aikana vahvistui päätös lähteä opiskelemaan taidemaalariksi.

Saarijärven  jälkeen Salo ei näyttäytynyt perheelle kovin houkuttelevana. ”Paratiisin yrttitarhasta erämaan hiekkaan”, muistelee Elina Warén vuosien jälkeen. Hän ei kuitenkaan jäänyt pitkään suremaan. Hän oli kiinnostunut paikkakunnasta ja ihmisistä. Jo ensimmäisenä vuotena hän tuli valituksi paikallisen naisliiton puheenjohtajaksi  ja siitä eteenpäin oli organisoimassa monenlaista toimintaa.

Perheen joululehti on sisällöltään runsas. Joulusta on tehty yhtä lumoava tapahtuma kuin Saarijärven Koivumäelläkin. Kaipaus tietenkin kuultaa rivien läpi, kun Elina kirjoittaa:

Kaikille täällä Salon salissa kokoontuneille, niin vanhoille kuin nuorille, suurille kuin pienille! Kas miten joulukynttilät loimuavat, kuusi hopealle kimaltelee, ja jouluenkelimme suloiset kasvot hymyilevät vastaamme — aivan kuten ennenkin kauniilla Koivumäellämme. – – – 

—Ja herra Ericus Medikofilus, sinua katson ylpeydellä”, sanoo enkeli, ”kun ajattelen miten pienestä olen sinun askeleitasi kuusen ympärillä seurannut. Onnea vaan eteenpäin, — ja aina pää pystyssä, katse kirkkaana, omatunto puhtaana! Suokoon Herra niin. — Ja Mattiseni — astu lähemmäksi, jotta saan sinua oikein tarkastaa. Hiukan kalpeampi   — mutta sama Matti sittenkin kuin ennen. Mikä ilo ja riemu, että olet joukossamme näinkin reippaana, niin kovan pitkän sairauden jälkeen. Niin, Herra on hyvä ja armias, Sä holhoot, autat lapsias. —Viuluniekka, tänne  heti, älä ujostele lainkaan. Edisty yhä vaan samassa ”tempossa” koulussa ja kotona, niin kyllä hyvä tulee J:n avulla Harry-pojastamme. 

Paavo, pikku peukaloinen, 

et oo paljon kasvanut; 

olet yhteiskoululainen, 

tiedoiss’ toki varttunut? 

Ahkerasti läksyjäsi 

lue Paavo poikani, 

— auta joskus äitiäsi, kasva kelpo mieheksi!

 — Kaisu kulta, äidin tyttö. 

Sua tahdon suudella. 

Toivo muru, muisku heti! 

— Etkö jouda kuunnella? 

Äidin pienokaiset ootte, 

isän sydänkäpyset. 

Vanhemmille ilon tuotte, 

täyttäkäätte toivehet! 

Erkin kynä on ollut ahkerasti käytössä tämän joululehden parissa. Piirustuksia, runoa, kertomuksia. Koivumäen aikoja muistellaan tarinassa >  Kotimatka ennen 

– – – Sitten tuo Heikki hirmuisen turkkikasan asemahuoneeseen. Ja pukeutuminen alkaa. Erkki hautautuu isän suureen turkkiin nenää myöten ja upottaa jalkansa suuriin huopasaappaisiin. Matti sidotaan pienempään turkkiin ja Harry äidin… ja sitten liinoja ja vöitä ympärille, niin että pojat ovat jäykkiä kuin kangastukit. Veikko on tullut viis kertaa lihavammaksi jouduttuaan isänsä turkkiin. Olipa poikia nyt lysti katsella.

Sitte ruvettiin rekeen pakkaamaan. Veikko ja Erkki Mansikkaniemen hevoseen, Matti ja Harry Pokun rekeen. Ei voinut juuri kieltä liikauttaa, niin oli ahdasta. 

Tarina > Isän, Erkin ja Harryn ensimmäisestä krapuretkestä kirvoitti varmaankin naurua, kun se luettiin ääneen perheen joulunvietossa. Näin se alkaa:

”Nyt loppuivat sairaat”, sanoi isä eräänä päivänä v.1907 kesällä. ”Sepä hyvä!” sanoi Erkki. ”Mennäänpä kravustamaan”, sanoi isä. ”Kyllä!” huusi Harry. ”Kyllä tällä tuulella krapuja saa”, sanoi isä. ”Mutta on niin kylmä”, sanoi Erkki. ”Kyllä krapuja kylmällä saa”, sanoi isä. ”Mutta Rullan jalka on kipeä”, väitti Erkki. ”Ajetaan hiljaa”, sanoi isä. — Ja me ruvettiin kiskomaan saappaita jalkoihin. ”Te ette tiedä kuinka hauskaa on kravustaa”, sanoi isä. ”Juu”, sanoi Harry. ”Hm”, sanoi Erkki. — Ja me ruvettiin keräämään kraputarvikkeita. — ”On se varmaan lystiä”, sanoi Harry. ”On”, sanoi isä.  ”Jaa”, sanoi Erkki. Ja isä pani kravunsyötit käsilaukkuun. ”Tässä on nyt kravunsyötit”, sanoi isä.  ”Jaha”,  sanoi Erkki, ”kyllä”, sanoi Harry, ja isä pani eväslaukun tampuurin hyllylle. ”Siinä se nyt on  krapukoppa”, sanoi isä. ”Joo”, sanoivat Erkki ja Harry. — Ja sitten otettiin nyörejä, pohjahaaveja, pistinhaaveja ja voileipiä.– – –

[Muita lähteitä: Wikipedia, "Salolaisia toimen naisia", Uusi Suometar (digi.kansalliskirjasto.fi)]