torstai 17. marraskuuta 2011

Ajan poluilla 6 / Kotiläksyt

Jatkoa: Vierailu lapsuudenkodissa
Keittiö on nyt kodin sydän, sen keskipisteessä.  Sieltä näkee takkahuoneen (meillä ruokasali)  läpi saliin asti. Keittiön ruokapöytä on ikkunan ääressä,  ja siitä aukeava näkymä, korkea talo, on paikallaan. Kissat varmaan tarkkailevat ikkunanäkymiä mielellään, kun taas palaavat kesälomaltaan.
Keittiön pöytäryhmä  ikkunan ääressä 2009

Oppikoulun ekaluokkalainen saman ikkunan ääressä 1953

Meillä oli tässä aluksi vanhempien makuuhuone, ja myöhemmin minun huoneeni. Meilläkin makuuhuoneet vaihtoivat usein  paikkaa. Peiliovet tästä huoneesta ruokasaliin pidettiin suljettuina. Työpöytä vaikuttaa tutulta, sillä sen tyypillinen järjestys on säilynyt korkeaan ikään asti...  Ja tuo nukke! Nytpä muistan, valmistimme käsityötunnilla nuken ja sille vaatteet. Pää ostettiin jostakin lelukaupasta. Miten lapsellista se olikaan 11-vuotiaan mielestä. En ollenkaan pitänyt käsityötunneista, mitä aikuisena olen suuresti ihmetellyt.
     Helsingin Taidevärjäämön verhot kätkevät  vastapäisen talon ikkunat.  Ensimmäiset Mummin lahjoittamat verhot aiheuttivat melkoisen järkytyksen:  Kuvioiden kohdalle alkoi siellä täällä ilmestyä reikiä! Sellaista voi sattua rohkeille pioneereille. Täsmälliset tiedot olen etsinyt vasta aikuisena: Mummin värjäämössä kokeiltiin ensimmäisinä Suomessa uudenlaista ruiskumaalaustekniikkaa, ja käytetyt kemikaalit reagoivat valoon yllättävällä tavalla. Nämä kuviot jo pysyvät, sillä sittemmin siirryttiin käyttämään filmipainantatekniikkaa ja turvallisempia materiaaleja.

On jo pimeää. Vastapäisen talon ikkunoista voimme nähdä sisään toisten huoneisiin kuin näyttämölle, ja siitä äitini ei pitänyt ollenkaan. Minua kiinnosti vain Helkan ikkuna. Hän ilmestyi toisinaan parvekkeelle, elehdimme ja vilkuttelimme. Minusta se oli hauskaa. Helka nähtiin usein meillä, ja minäkin vierailin hänen kodissaan. Mutta huomenna tapaan Anjan, uuden luokkatoverini. Hän asuu saman kadun varrella  (ja muuttaa myöhemmin tähän samaan taloon!) Kuljemme yhtä matkaa kouluun. Kaikki välitunnit vietämme yhdessä, ehdottomasti.
   Antti kurkistaa ovesta: - Sinun vuorosi tiskata.  Kumarrun tiukasti läksyjeni puoleen. Läksyt ovat juuri nyt hyvin tärkeät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti