Ajan poluilla 3 / Isän akvaariot

Jatkoa: vierailu lapsuudenkodissa

Vuodet eivät ole kutistaneet salia. Se on avara ja valoisa. Sisänäkymä jatkuu ruokasalin läpi kodin sydämeen, keittiöön asti. Vain yksi seinä on ehjä, sillä sen suuret peiliovet viereiseen huoneeseen on  remontissa peitetty umpeen. Moderni seinätekstiili on löytänyt siitä paikkansa. Seinän takana on tilava makuuhuone. Lennokas tuoli houkuttelee istahtamaan erkkeri-ikkunoiden ääreen, joista näkee kauas taivaanrantaan. Radanvarteen on kasvanut korkeita puita, jotka ohjaavat katseen liikenneristeyksen yli vehmaaseen Hietaniemen kirkkopuistoon. Steniuksen kauppapuutarha on siirtynyt muistoihin, samoin hautakiviveistämö ja kukkakioskit.

Salin nurkkaus  2009

Salin nurkkaus 1950-luvulla, kuva Paavo G. Waris

Huomaan vihreistä ikkunanverhoista, että nyt on talvikausi. Äidin valmistama  art deco-henkinen ryijy kätkee oven. Ryijystä minulla onkin tuoreempia kuvia, sillä se löytyy nyt omalta seinältäni.  Seinän takana on varhaisimmissa muistoissani poikienhuone, jonne minun sallittiin joskus hiippailla kuuntelemaan  Antin ja hänen kaverinsa kitaransoittoa, mikäli pidin suuni kiinni. "Oli Kolmisormi-Smythe, oli Reikärauta-Brown Ja tapahtumapaikkana oli Jacksonville Town..." Pidin suuni kiinni, mutta hypin tuolissa innoissani.
        Erkkerisyvennykseen on sovitettu pöytä, missä äidin huonekasvit kurottelevat ilta-auringossa. Akvaarioita on nyt neljä, ja joskus vieläkin enemmän. Pääsen usein mukaan lyhyen kävelymatkan päästä löytyvään  Kobylinin akvaarioliikkeeseen valitsemaan isän kanssa uusia jännittäviä lajeja ja hienoja vesikasveja. Isän lempituoli on tässä salin nurkassa. Kohta hän käärii hihat, levittää sanomalehtiä parketille ja alkaa puhdistaa akvaarioita. Minäkin saan auttaa. Pitkään varteen kiinnitetyllä partakoneenterällä on hauska kaapia vihreää levää lasipinnoista. Lehtikalat, taistelukalat ja seeprakalat näykkivät levähiukkasia, ja sylkevät ne pettyneinä pois. Monnit hassuine viiksineen pöllyttelevät pohjamutia. Isä lappoaa likavettä ämpäreihin ja lisää puhdasta tilalle. Minä en uskalla imaista kapean lasiputken päästä likavettä liikkeelle... Isä tekee sen tottuneesti.
       - Paavo, miksi juuri nyt? Juuri kun olen siivonnut vieraita varten! Lattiatkin olen vahannut!  Harvoin kuulin äidin korottavan ääntään, mutta nyt taitaa olla tosi kyseessä...